jouko.vuorjoki@kaleva.fi
Ei kannata vielä väsähtää, sillä MM-kisoja on jäljellä vielä päivää vaille kaksi viikkoa. Vasta kahden viikon päästä, euroviisujen jälkeisenä sunnuntaina, pelataan MM-finaali.
Mitä Moskovassa on tähän mennessä tapahtunut? Ei vielä mitään merkittävää, ellei sellaiseksi lasketa Tony Salmelaisen henkilökohtaista ratkaisua lähteä kesken kaiken kotiin. Episodi, joka sivuutettiin miniluokan uutisoinnilla, kun sitä vertaa Janne Niinimaan rintamakarkuruuteen syksyn 2004 maailmancupissa.
Yhteistä näissä tapauksissa on se, että sekä Salmelainen että Niinimaa tekivät itsellisen ja erittäin vaikean henkilökohtaisen ratkaisun - ja tekivät sen turnauksen aikana.
Ero on siinä, että Niinimaan ratkaisun takaa löytyi täydellinen umpikuja päävalmentaja Raimo Summasen kanssa.
Salmelainen ei sen sijaan riitautunut kenenkään kanssa, vaan koki oman ammattiylpeytensä loukatuksi. NHL-pelaajana ei katso kuuluvansa kategoriaan, jossa pitää anoa armoa ja odottaa kisapassin leimaamista.
Ukraina ja Tanska eivät olleet Suomelle joukkueena minkäänlaisia mittareita. Kukaan ei siis vielä tiedä, millä tasolla Suomi pelaa.
Sitä vastoin yksilötasolta tihkuu jo huolestuttavia signaaleja. Vuosi siten Riiassa keskenkuntoinen Tuomo Ruutu pelasi 0+0=0 -kisat ja pääsi tilastoihin lähinnä jäähykeisarina. Nyt nuoli osoittaa Tomi Kallioon (0+1), jonka sarjakausi päättyi jo maaliskuun alussa Frölundassa.
Kallio on tällä hetkellä niin kaukana huippukunnostaan, että tehopisteisiin tottunut voimalaituri voi joutua ottamaan vastaan suuria pettymyksen tunteita. Tätä taustaa vasten leijonien valmennusjohdon ajatuksia on vaikea käsittää; miksi pelihaluja uhkuva ja kelpo NHL-kauden pelannut Salmelainen työnnettiin sivuraiteille, kun taas passiinsa kisaleiman sai pelaaja, joka tässä kunnossa ei pysty riittävästi auttamaan joukkuetta.
Muuten leijonajoukkue on koottu tarkasti ja harkiten. Joukkue on varsin hyvin roolitettu - aivan samalla tavalla kuin runsaat kaksi viikkoa siten liigakultaa juhlinut Kärpät. Jokaiselle pelaajalle löytyy tarkoin räätälöity oma ruutu, etenkin sentterikvartetti on jäätävä - tähän hetkeen paras mahdollinen.
Joukkue joutuu vappupäivänä ensimmäiseen vakavammin otettavaan testiin, kun isäntäjoukkue Venäjä mittaa leijonien nykykunnon. Tuokaan ottelu ei ole todellinen mittari sanan siinä merkityksessä, koska molemmat joukkueet ovat jo varmistaneet jatkopaikkansa jatkolohkoihin, eikä kummallakaan ole voittamisen pakkoa.
Kysymys on enemmänkin turnausfiiliksen kannattelusta ja asemien petaamisesta. Siis siitä, että yleensä ottaen on mukavampi voittaa kuin hävitä.
Tuomarilinja Moskovassa on tarkka. Koukkaamiset, estämiset ja kahvaamiset otetaan tylysti pois. Leijonienkin olisi syytä tiedostaa, että maila on vain kiekkoa varten.
Kun MM-kisat pelataan vuoden kuluttua jääkiekkoilun emämaassa Kanadassa, siellä linja on vieläkin tarkempi - ja oikeudenmukaisempi - kuin nyt.
Neljä silmää näkee paremmin kuin kaksi. Kanadassa kaukalossa oikeutta jakaa kaksi päätuomaria.