Le Café Lapon
24, rue des Dames
75017 Paris
P. 01 45 22 67 86
Terttu Mukkala, 53, on kotoisin Sallasta, ranskalaisten mielestä eksoottistakin eksoottisemmasta Laponiesta. Heidän mielestään Lappi on kuin satumaa, pakko olla, koska kesäöisin aurinko paistaa ja talvi on yksi jäätävä, pimeä ajanjakso.
Koulujen päätyttyä Terttu matkasi Helsinkiin. Kultaisen seitsemänkymmentäluvun alun kesälomat hän vietti kaverinsa kanssa Eurooppaa ristiin rastiin liftaten.
"Ihan pienestä lähtien minulla oli tunne, etten koko elämääni Suomessa vietä", kertoo Terttu torstai-iltapäivänä yhdistetyssä vanhaintavarain kaupassa ja kahvilaravintolassaan.
Putiikissa on iloinen sekamelska vanhaa esineistöä, huonekaluja ja tauluja, hyvän näköistä tavaraa.
"Antiikki-sanaa ei saa mieheni mielestä käyttää, hänelle tämä on vanhaintavarainliike", selvittää Terttu. Hänen ranskalainen miehensä Christian Dreyfus huikkaa väliin:
"Sain myytyä sen ison Napoleon III:n aikakaudelta olevan peilin."
Peremmällä on pikkuinen le Café Lapon, jossa tarjoillaan ehtaa suomalaista kotiruokaa. "Noin vuosi sitten aloitimme tämän ruokapuolen ja asiakkaita on ollut kivasti", kertoo Terttu.
"Idea lähti siitä kun tarjosimme usein asiakkaille kahvit ja jotain pientä purtavaa. Tuumasin, että miksei sitten tehtäisi suomalaista ruokaa."
Lappi-kahvila tarjoaa mm. poroa sekä kotitekoista herne- ja lohikeittoa. Terttu ja Christian pyöräyttelevät myös korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja vaikka joulutorttuja. Hyvin ylpeänä Terttu muistuttaa, että pannukakun kanssa tarjottavat hillot tulevat Sallasta saakka.
"Teemme myös suurempia tilauksia. Ensi viikolla on 80 hengen ruuat tilauksessa ja joulun alla monet Pariisissa asuvat suomalaisperheet tilaavat ruokia."
Ranskasta käsin
monessa mukana
Tertun ensimmäinen lähtö Pariisiin oli pikalähtö.
"Illalla työnantajani tarjosi minulle omat viikonloppumatkalippunsa ja seuraavana aamuna olin koneessa. Kun astuin Pariisiin minulle tuli tunne kuin olisin aina asunut täällä", Terttu muistelee.
Kuukautta myöhemmin hän oli lähes olemattomine kimpsuineen ja kampsuineen taas Pariisissa. Vuosi oli 1973. Terttu oli muun muassa lapsenlikkana, toimi matkailualalla ja muutakin kuin Ranskaa tuli nähtyä, kunnes 1980-1990-lukujen taitteessa hän heittäytyi vanhaintavarankauppiaaksi.
"Tässä samassa 17. kaupunginosassa ovat putiikkini olleet," hän muistelee.
Terttu järjestää nykyisin Pariisista Sallan-matkoja. Ideana on, että turistit asuvat paikallisten luona.
Haaveissa suksimuseo
kotikuntaan Sallaan
Hän on myös suunnittelemassa Sallaan suksimuseota, sieltähän on löydetty maailman vanhin, yli 5 000 vuoden ikäinen lyly.
Sallan sikariporras ei moisesta ole innostunut, ovat ehdotelleet, että villinlännen kylä olisi Lapissa poikaa. Terttu ei anna periksi.
"Toivottavasti ensi keväänä päästään tiloja rakentamaan. Avustusta en ole saanut, pitää ehkä myydä Pariisin asunto, että museosta tulisi totta."