Kun vihreiden puheenjohtaja toukokuussa vaihtuu, hallituksen työministeri vaihtunee melko pian. Vihreät eivät enää pysty pitämään Tarja Cronbergia hallituksessa, jos haluavat äänensä kuuluvan. Aika puolestaan huutaa jo nyt työministeriä esiin.
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergista tuli viime eduskuntavaaleissa matematiikan uhri. Hän keräsi mittavan äänipotin Pohjois-Karjalasta, mutta tippui eduskunnasta.
Puolue pelasti puheenjohtajansa hallitukseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun näin tehtiin. Vuonna 1995 Arkadianmäeltä pudonneelle Pekka Haavistolle annettiin Paavo Lipposen ykköshallituksessa ympäristöministerin salkku. Matti Vanhasen kakkoshallituksen työministeriksi nostettiin Cronberg. Hänen huono arpaonnensa jatkui.
Ministeriöitä ryhdyttiin remontoimaan heti hallitustaipaleen alussa.Työministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö yhdistettiin uudeksi superministeriöksi. Työ- ja elinkeinoministeriön synnytys oli hallinnollisesti iso muutos, joka vaikutti kiistatta myös ministereiden asemaan.
Työministeri jäi soittelemaan toista viulua heti ensi metreiltä alkaen. Cronberg ei päässyt edes käymään mitään kisaa "Mauri I Suuren" kanssa. Pekkarisesta tuli superministeriön kruunaamaton kunkku. Hän on koko ajan ollut ministeriön näkyvin vallan ja äänen käyttäjä.
Cronberg on kutistunut taka-alalle. Hän näkyy julkisuudessakin yllättävän vähän. Linjauksia tulee harvakseltaan. Kuitenkin Cronberg puoluejohtajana kuuluu myös hallituksen kvartettiin, puoluejohtajakööriin, jossa isot linjat vedetään ja kaikki keskeiset ratkaisut tehdään. Eikö vihreiden johtajalla ole enempää sanottavaa, vai menikö Cronberg tupelle niin kuin pohjoisessa tavataan sanoa?
Yksi työministerin heikkous on hänen ulosantinsa. Hänen puheensa keskeisestä sanomastakin on välillä vaikea saada selvää. Ehkä sekin vielä vaikuttaa taustalla, että Cronberg oli ennen vuonna 2003 yhdeksi kaudeksi tapahtunutta kansanedustajaksi nousuaan pitkään pois Suomesta kansainvälisissä tehtävissä.
Kova- ja nopearytmisessä politiikassa tämä voi vaikuttaa yllättävän paljon kokonaiskuvaan yhteiskunnan virtauksista. Myöntäväthän jotkut kansanedustajatkin, että kun parin viikon valiokuntamatkan jälkeen pöllähtää takaisin eduskuntaan, hetken aikaa voi olla ulkona siitä, mitä talossa jauhetaan.
Vielä kummallisempaa Cronbergin vaisuus on, kun sitä peilaa viime aikojen talouskriisiä vasten. Nyt jos koskaan työministerin olisi aika astua eturiviin ja ottaa näkyvämpi rooli niin hallituksessa kuin julkisuudessakin.
Ministerille ei riitä, että lukee avustajien valmiiksi kirjoittamia tekstejä. Häneltä odotetaan etenkin nyt avauksia, linjauksia,visioita, esityksiä, jotka luovat uskoa paremmasta.
Keskustan kentältä on kuulunut ennen Vanhasen viime aikojen terhakoitumista koko ajan tyytymättömyyttä siitä, että puolueen linja ja ääni ei näy eikä kuulu riittävän selvästi ja kirkkaasti.
Vihreiden piiristä ei ole kuulunut samaa julkista rutinaa. Kahdenkeskisissä keskusteluissa kuitenkin myönnetään, että syvää tuskastumista puheenjohtajaan on podettu jo pitempään.
Toisaalta puheenjohtajaa on suojeltu vaikenemisella. Vihreiden eduskuntaryhmän muistissa ovat hyvin Rosa Meriläisen ja lopulta kokoomukseen loikanneen Merikukka Forsiuksen nostattamat julkisuusmylläkät. Nyt on haluttu pitää omat mölyt mieluummin mahassa kuin huutaa tyytymättömyyttä julki.
Itsesuojeluvaiston vaihtoehtona olisi voitu ottaa mallia keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen toimintatavoista. Vihreistä todetaan, että se olisi ollut katastrofi koko puolueelle.
Cronberg ei ole täysin nolla ministerinä, mutta eittämättä liiaksi taka-alalle vetäytyminen kostautunee, kun Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa puheenjohtajan nuija vaihtaa omistajaa.
Vaikka Cronbergin ilmoitus jättää vihreiden puheenjohtajuus tuli yllätyksenä, ei se järisyttänyt. Yllätys oli itse asiassa vain ilmoituksen ajankohta. Muuten Cronberg teki välttämättömyydestä hyveen.
Seuraajaksi jo ilmoittautunut kansanedustaja Anni Sinnemäki lienee melko varma valinta. Vaikka muun muassa kansanedustaja Oras Tynkkynen sanoo vielä harkitsevansa kisaan lähtöä, vaaka painuu Sinnemäen puolelle.
Hän oli hilkulla nousta vihreiden johtoon jo neljä vuotta sitten. Sinnemäki hävisi vaalin Cronbergille niukasti. Cronbergin johtokaudella 35-vuotias Sinnemäki on kasvanut entisestään poliittisena osaajana. Hän on näkyvä ja rohkea kannanottaja. Jo vahvistaessaan halunsa puheenjohtajaksi Sinnemäki asetti selkeän tavoitteen: vihreillä pitää seuraavien eduskuntavaalien jälkeen olla yli 20 kansanedustajaa. Nyt heitä on 14. Kohteliaisuudesta Cronbergia kohtaan Sinnemäki vaikeni työministerin salkun kohtalosta. Hänen mukaansa Cronberg tarvitsee kevääksi työrauhan.
Ilman sitä Cronberg olisi täysin rampa ankka.
***
Rahaa tai maksoja. Jompaa kumpaa tarvitaan Suomessa peruspalveluministeri Paula Risikon mielestä pian lisää. Ministeri perusteli omia lamalääkkeitään Aamulehdessä sillä, että hän pelkää laman lisäävän juopottelua. Kun Risikon kaipaamista keinoista kumpaakaan ei puusta nykäisemällä toteuteta, ministeri haluaa selvittää valistuksen vaikuttavuutta.