Vasemmistoliiton lähtö hallituksesta kesken kaiken merkitsee sitä, että Pohjois-Suomen painoarvo valtakunnallisessa politiikassa uhkaa oheta entisestään. Pohjoisen kannalta oppositioaskeleella on kielteiset seuraukset.
Virkaatekevänä liikenneministerinä nyt toimiva suomussalmelainen Merja Kyllönen on ollut ainoa Oulun vaalipiirin ja koko Pohjois-Suomen puolesta lippua heiluttava ministeri hallituksessa.
Vaikka vaalikautta on jäljellä enää vuoden verran, on perusteltua odottaa, että vallan ytimessä kuuluu koko Suomen ääni. Olisi sietämätön tilanne, että yli puolet valtakuntaa jäisi kokonaan ilman omaa edustajaa valtioneuvostossa.
Ei ole ollenkaan kohtuuton vähimmäisvaatimus, että edes toinen auki jääneistä ministeriposteista jyvitetään pohjoiseen. Oulun vaalipiiriä hieman pienemmästä Vaasan vaalipiiristä hallituksessa istuu peräti kolme ministeriä ja suuren valiokunnan puheenjohtaja.
Alunperinkin oli valitettavaa, että Pohjois-Suomesta valittiin vain yksi ministeri hallitukseen ja erityisen valitettavaa, että Oulusta ei yhtään. Tätä on selitetty hallituspohjalla.
Kokoomuksen ja SDP:n kannatus ei yllä pohjoisessa samoihin lukuihin kuin eteläisemmässä Suomessa. Pohjoinen on keskustan, perussuomalaisten ja nyt hallituksesta poisjääneen vasemmistoliiton perinteisesti vahvaa aluetta.
Vasemmistoliiton lähdön jälkeen uusia ministereitä valittaessa Oulun ja Lapin vaalipiireistä on tarjolla seitsemän hallituspuolueiden kansanedustajaa. Seitsikolla on osaamista, kokemusta, näkemystä ja tuoreutta eikä kukaan heistä olisi huono valinta.
Ministeriys on kartellut kiusallisesti Oulua ja osunut kohdalle vain harvakseltaan. 1990-luvulta lähtien hallituksessa olleet Oulun seudun ministerit voi laskea yhden käden sormilla.
Valtakunnan toinen osakeskus ei jostain syystä tuota riittävästi tunnettuja ja valovoimaisia kansanedustajia. Juuri sen takia ehdokasasettelussa on niin ratkaisevan tärkeää, että listoille saadaan määrätietoisia, sanavalmiita, taitavia ja aloitteet hyppysissään pitäviä tahtoehdokkaita.
Sen lisäksi, että pitää pystyä vakuuttamaan äänestäjät osaamisestaan on kyettävä nousemaan päätä pitemmäksi omassa ryhmässä. Se tarkoittaa, että omassa puolueessa pitää yhteistyön ohella tavoitella aktiivisesti tehtäviä ja johtopaikkoja. Kempeleläisen Juha Sipilän rynnistys keskustan johtoon on tästä erinomainen esimerkki.
Vaikka Oulu on kokenut taloudellisesti kovia, se ei tarkoita, että vaikeuksien edessä olisi annettu periksi. Notkahdus rakennemuutosalueeksi ei ole lannistanut taistelutahtoa. Kaupungin strategia toteaa edelleen ylpeänä, että Oulu on valtakunnan toinen osakeskus ja Pohjois-Skandinavian pääkaupunki.
Oulun toimintatavat ovat valtiollisella tasolla saaneet kiitosta. Ministeripaikka olisi hyvä tapa levittää niitä eteenpäin.
Pääkirjoitus