Tommi on porukoita, Wäänäsiä. "Meidän perheelle", hän kääntyy vastaamaan kysymykseen, kenellekäs videoit.
On tarinoiden viikonlopun keskimmäinen hetki. Kärsämäkiset ovat elämäntarina-akatemiansa innoituksella taivuttaneet myös ajatuksen taiteiden öistä mieleisekseen. Nyt oli Tarinoiden öiden toisen vuositulemisen vuoro.
Tarinoita kerrottiin lauantaina iltasydännä - ei oikeana yönä - tanssien ja tanssista. Ilta oli paitsi kärsämäkeläisen tapahtuman sivujuonne Jokilaaksojen Tanssitaiteen Tuen (JTTT) kahdeksannentoista Tykkääkkö tanssista -viikon loppuhenkonen.
Keskuskoulun nyt syksyllä valmistuneeseen saliin oli koottu taitoa ammattilaisuuteen asti Kajaanin puolelta (Routa-ryhmäläisiä) Oulun läänin eteläiseen (JTT:n projektitaiteilijat Marjo Laakkonen ja Simo Kellokumpu). Vieraserikoisuutena Laura Poikolainen oopperan balettioppilaitoksesta väläytti prinsessallista Raymondan hahmoa ja George Balanchinen Timanteista yhtä.
Lauantai-illan
huumaa
Wäänäsien pojista Tommin erityisesti kamerallaan sihtaamilla Artulla ja Aatulla on mielenkiintoinen suhde. Ihan oikeasti he ovat Kajaanin tanssiteatterin väkeä, niin kuin muutamat muutkin, jotka ovat tulleet nimikoiduksi nykyisessä muodossaan kahdeksikkona esiintyväksi Jokilaaksojen Nuoren Tanssin ryhmäksi.
Ryhmä paukutti sykettä lattiaan mallilla, joka tuli tutuksi 1970-luvun lopussa John Travoltan kera Lauantai-illan huuma -elokuvasta. Kärsämäellä koettu on Oulussa tanssinopettajaoppinsa saaneen Noora Kallion käsialaa. Siitä huumasta oli varsin otettu nivalalainen Tuomas Kumpula, 8, tätinsä Kärsämäelle tuoma. Tädin oli saanut Tuomaan tuotosaatoksiin aiempi Tykkääkkö tanssista -viikon näytös, jonka poikatanssimalleja Tuomas jäi paitsi.
Emma Prättälä, 7, Kärsämäeltä on itse vaihtanut parin vuoden tanssimiset partioon, vaikka iso sisko jaksaa jatkaa jo seitsemättä vuotta. Että jos olisi saanut katsoakseen jotain uudestaan, niin kelvannut olisi klassisen baletin osuus.
Nuoren Tanssin -nimellä kulkevia ryhmiä olivat myös reisjärviset Pontevat piiat, Hiisipenskat ja Hiisitylleröt, kalajokiset Markkinapojat... Nimikoija on opetusneuvos Marketta Viitala ja JTTT. Viitala kun kulkee edelleen pieniä ryhmiä opettamassa. Eikä suinkaan tee sitä vapaaehtoistyönä, mikä saattoi yhdistyä viestiksi, kun kuunteli eduskunnan ensimmäisen varapuhemiehen tervehdystarinaa Tykkääkkö-viikon suojelijan ominaisuudessa.
Puhemieskin
parketilla
Eduskunnan varapuhemies Markku Kosken oma tanssitarina monitoimisalin keskilattiapuheen jälkeen sivusi parkettia: Eduskunnassakin tanssitaan. Hän on itsekin ollut kursseilla. Nyt nykyisen toimen myötä kiire on kuitenkin pitänyt poissa seurantanssien siis tango- ja valssiaskelmien oppimaailmasta.
Sitä kuusta kuuleminen...
Suomalaisten tanssin harrastajien ja ammattilaisten on pitänyt tyytymän annettuihin esiintymisolosuhteisiin.
Vuosikymmenten saatossa monitoimisalit ovat mallikaasti taipuneet tietyin virityksin teatterillisiksi mustiksi laatikoiksi. Näin meneteltiin keskilattiaestradiratkaisun myötä myös Kärsämäellä.
Mustien fondien maailmasta ja taushahmottajaksi pystytetyistä seitsemästä kuusesta kuoriuduttiin ihan lopuksi sentään mallikkaasti. Riku ImmosenEi ikinä! -koreografiassa sai uuden salin takaseinäpanelointi sentään näkyvän sijan. Ja sitä ennen Sitä kuusta kuuleminen -tunnelmasta siirryttiin nykyhetkeen Muistojen huoneen myötä, mikä oikeastaan kertaa maailmalta tanssitaipaleelta Kajaaniin palanneen Mikko Hammarénin, 1970, tuntoja. Muistojen huoneen lopussa taustalle heijastuu liikkuvaa kuvaa, missä aito ja oikea Mikko ottaa ensiaskeleitaan 1971 (Osmo Thilin tallentamana).
