Samaan aikaa toisaalla...
Kun Eero Reijonen ja Topi Pikkarainen istuvat voimailutalon tyhjällä painimolskilla, parin kilometrin päässä yläkoulun salissa Marko Marttila ja Esa Koskela selvittävät Muhoksen Urheilijoiden F-junioreiden salibandyjoukkueelle päivän harjoituskuvioita.
Näistä harjoituksista on hautajaistunnelma kaukana. Huuto ja pallon mäiske kuuluvat jo kauas ulko-ovelle saakka. Pallon perässä kirmaa tusinan verran nuoria mailataitureita.
"Meillä on seurassa 180 salibandynpelaajaa, joista junioreita on 145", jalkapallo- ja salibandyjaoston puheenjohtajana toimiva Koskela lunttaa paperista.
"Laji kasvaa koko ajan, ja uusia nuoria tulee mukaan. Vielä ei ole onneksi tarvinnut käännyttää ketään ovelta pois."
Muhokselle salibandy rantautui 1990-luvun puolivälissä. Juuri niihin aikoihin Muhoksen Voiton paini veteli viimeisiään.
Salibandyharjoituksissa riittää sympatiaa ja ihmetystä paikkakunnan perinteisen lajin kohtalolle.
"Kumma, miten se sitten kuoli niin äkkiä", itsekin painisalin nurkilla poikasena notkunut Marttila sanoo.
Marttila ja Koskela eivät vedä yhtä kuin -viivaa toisen syntymän ja toisen kuoleman välille. Reijoselle ja Pikkaraiselle yhtälö sen sijaan on kirkas kuin päivänpaiste.
"Nuoriso pelaa salibandyä, jääkiekkoa ja jalkapalloa. Lentopallollakin menee Muhoksella jo aika heikosti", Pikkarainen tietää. "Tai sitten ne räpläävät tietokonetta tai pelaavat pleikkaria."
Painimiehet huomauttavat, että paini on laji, joka ei oikein istu nykynuorison elämäntyyliin. Siinä kun ei voi syöttää palloa kaverille, kun tulee tukala paikka.
"Tämä on kova laji. Painija ei voi vai painiskella, se on joko tai. Laji vaatii pitkäjännitteisyyttä."
"Mutta en minä nuorisoa syytä. Vikahan on meissä vanhemmissa: emmehän me salli, että lapsi joutuu joskus koville", Pikkarainen sanoo.
Yksi totuus lajien kiinnostavuudesta löytyy Suomen Liikunta- ja Urheilu ry:n vuonna 2006 teettämästä suuresta liikuntatutkimuksesta. 3--18 -vuotiaiden lasten ja nuorten harrastajamäärissä paini jää 5 000 harrastajallaan lajivertailun häntäpäähän.
"Painilisenssi on noin neljällä tuhannella, joten massaa on ihan mukavasti. Suurin osa niistä on kuitenkin nassikkapainijoita, aikuisia on muutama kymmenen", TUL:n painijaostossa ja Painiliiton hallituksessa pitkään toiminut Reijonen tietää.
Tilaston keulassa on jalkapallo (230 000 harrastajaa). Salibandy löytyy 131 000 harrastajallaan kuudennelta sijalta.