Informaatioyhteiskunnan myötä ihmisten on nykyään muistettava valtavat määrät erilaisia salasanoja, tunnuslukuja ja numerokoodeja. Oma numerosarjansa on ulko-ovelle, gsm-puhelimelle ja pankkikortille. Erityiset salakoodinsa vaaditaan myös nettipankkeihin, matkatoimistojen online-varauspalveluihin sekä muihin verkkopalveluihin, puhumattakaan työpaikan tietoverkosta ja useista ohjelmista.
"Onkin sanottu, että tietoyhteiskunnan perusvaatimus on hyvä muisti", tietotekniikkakirjailija Petteri Järvinen sanoo.
Vaihto 2-3 kuukauden välein
Järvisen mukaan salasanojen uusimisessa törmäävät usein insinöörien ja psykologien erilaiset tarpeet.
"Insinöörit kehottavat uusimaan salasanoja yhtenään ja mielellään käyttämään tiettyä salasanaa vain yhdessä ohjelmassa. Ihmisten on tietenkin helpompi käyttää samaa sanaa monessa paikassa. Joskus salasanoja vaihdetaan jopa liian usein, ja siksi ne pääsevät unohtumaan", Järvinen toteaa.
Sopiva salasanan vaihtoväli on Järvisen mielestä 2-3 kuukautta.
"Se riippuu tietenkin lähetettävien viestien yksityisyydestä ja paikasta. Jonkun nettilehden salasanan kanssa ei ole niin tarkkaa. "
Pituudella on väliä
Järvisen mielestä saman turvakoodin kierrättäminen ei ole pahasta, kunhan se ei ole liian helppo. Järvinen neuvoo uudessa kirjassaan Tietoturva&yksityisyys yhdistelemään isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä.
Salasanan pituudella on merkitystä. Kehittyneet murto-ohjelmat pystyvät jäljittämään koodin sitä nopeammin, mitä lyhyempi se on ja mitä vähemmän siinä on erikoismerkkejä.
Huonoimpia salasanoja ovat omat ja sukulaisten nimet, syntymäajat, harrastukset ynnä muut nopeasti käyttäjään yhdistettävät sanat, varsinkin jos niissä käytetään vain isoja tai pieniä kirjaimia.
Paitsi että salasana ei saa olla liian ennalta-arvattava, sitä ei saa luovuttaa kenellekään. Järvisen mukaan salasanoja voi verrata hammasharjoihin: kumpaakin on käytettävä päivittäin, vaihdettava säännöllisesti mutta ei jakaa muiden kanssa.
Vaihtoehdoksi kirjoitetuille salasanoille on muodostumassa biometrinen tunnistus. Se perustuu henkilön tunnistamiseen jonkun henkilökohtaisen ominaisuuden, kuten kasvojen, äänen tai sormenjäljen perusteella.
Ajatukset salasanaan
Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkijan Virpi Kalakosken mukaan salasanan keksimisessä kannattaa lähteä liikkeelle arkipäivästä ja omista ajatuksista.
"Keksimisessä kannattaa käyttää henkilökohtaisia linkkejä; se ei silti tarkoita, että yhdistelmästä tulisi helposti arvattava."
"Hyvä yhdistelmä voisi olla oma lempiruoka ja ihannepituinen mies. Esimerkiksi makaronilaatikosta ja 183-senttisestä miehestä saisi hyvän yhdistelmän eli maka183. Vaikka se on läheltä itseä, niin kuitenkaan se ei ole helposti ulkopuolisten arvattavissa", Kalakoski kuvaa.
Salasanaa muodostaessa ajatusprosessi kannattaa käydä muutaman kerran läpi, sillä se helpottaa salasanan muistamista. Ennen lomaa työpaikan tietokoneen salasanaa ei kannata muuttaa, sillä se ei ehdi painua mieleen.
"Silloin muistikeinotkaan eivät välttämättä auta. Vaihdoin nimittäin itse ennen lomaa työpaikan tietokoneen salasanaani, ja muistan, mihin se liittyy, mutta en silti pysty muodostamaan sitä", Kalakoski tunnustaa.