Mitkä syyt saavat kirjoittajan piiloutumaan salanimen eli pseudonyymin taakse?
"Varhaisimmassa vaiheessa se oli sukupuolen salaamista -- puolin ja toisin", toteaa kirjallisuuden professori Liisi Huhtala Oulun yliopistosta.
Salanimen eli kirjailijanimen käytön syy voi olla myös poliittinen, kyse voi olla myyntitekniikasta tai näpäytyksestä kriitikoiden suuntaan.
Viimeisin Ritva Sarkolan ja Tuula Sariolan tapausta edeltävä kotimaassa kohua nostanut salanimen käyttäjä oli Pirkko Saisio, joka julkaisi proosaa myös nimillä Jukka Larsson ja Eva Wein 1986--1992.
"Maiju Lassila oli aikoinaan esimerkki siitä, kun tuotti paljon, että syy oli ihan myyntitekninen. Veikkaan, että Pirkko Saisiolla on pikkasen siitäkin kysymys. Toisaalta Saision eri nimimerkeillä on aika iso sävyero. Jukka Larssonilla on se kaikista rajuin uskontoon liittyvä asia", Huhtala pohtii.
Moni kirjoittaja, esimerkiksi Anni Polva, on koetellut kriitikkokentän arvosteluasteikkoja ja arviointiperusteita esiintymällä ei tunnistettavasti eri nimillä ja asettumalla uusiin rooleihin.
"Polva kirjoitti aikanaan nimimerkillä, kun hän hermostui ja suuttui niin hirveästi arvostelun tölvinnästä", huomauttaa Huhtala.
Lassila turvautui nimimerkkiin, koska oli "liian" ahkera.
"Eri nimellä teksti oli helpompi saada kustantajalta läpi. Kustantaja moitti Lassilaa siitä, että hän oli kuin yksi Sampo, joka tuotti niin paljon."
Myös uusimman kirjoittajakiistan taustahenkilö Mauri Sariola teki syrjähypyn Gummerukselta toiselle kustantamolle Weilin&Göösille kirjoittaen salanimellä Esko Laukko. Syynä olivat lähinnä romaaneista annetut kehnot arvostelut.
Myöhemmin Mauri Sariola ilmoitti, että Laukko-teokset oli kirjoittanut Tuula Korpela, hänen rakas Tupunansa. Mauri ja Tuula eivät silloin vielä olleet naimisissa.
Sariola/Sarkola kirjoitti kirjansa maurisariolamaisesti eli kolmannen henkilön tyyliä tavoitellen. Huhtala nostaa verrokiksi Kalle Päätalon, joka oli Gummeruksen tallissa samoin kuin Tuula Sariola.
"Päätalo kertoi julkisesti, että esimerkiksi Jaakko Syrjä käsitteli ja lyhensi hänen tekstejään ja suurin piirtein 70 prosenttia katosi. Että jos Sarkola on auttanut Tuula Sariolaa, mikä voisi hyvin olla tilanne, niin mites se eroaa Päätalo-tapauksesta, jos kustantajalla on totuttu tällaiseen tietynlaiseen avustuskäyttöön."
"Tässä voisi nyt oikein kyynisesti sanoa, että kahden ihmisen kirjoja myydään tämän jälkeen hyvin: Tuula Sariolan ja Ritva Sarkolan."
Mauri Sariola kirjoitti Esko Laukon nimellä 1966--1974 kaikkiaan yhdeksän kirjaa.