Kolumni

Sa­la­myh­käi­nen ul­ko­po­li­tii­kan kortti nousee vaa­leis­sa aina esiin

Ei vaaleja Suomessa, etteikö ulkosuhteiden hoidolla tehtäisi politiikkaa. Ensi viikon keskiviikkona Venäjän pääministeri Vladimir Putin vierailee Suomessa EU-vaalien alla. Vierailua on poliittisesti tai lähinnä poliittistaktisesti alustettu keskustan taholta aina päättäväisen Paavo Väyrysen tahdittamana.

Ei vaaleja Suomessa, etteikö ulkosuhteiden hoidolla tehtäisi politiikkaa.

Ensi viikon keskiviikkona Venäjän pääministeri Vladimir Putin vierailee Suomessa EU-vaalien alla. Vierailua on poliittisesti tai lähinnä poliittistaktisesti alustettu keskustan taholta aina päättäväisen Paavo Väyrysen tahdittamana.

Väyrynen jyrähti taannoin Ylen Ykkösaamussa, että kokoomus painottaa politiikassaan Nato-jäsenyyttä ohi hallitusohjelman, kun taas keskusta pitää ohjelmasta pilkulleen kiinni. Vanhan isännän mukaan kokoomuksen Nato-myönteisyys ruokkii vastakkainasettelun Eurooppaa.

Putin vierailee Suomessa nimen omaan pääministeri Matti Vanhasen kutsusta. Vierailun asialista ei ole vielä selvillä, mutta ei olisi mikään ihme, jos Nato-kortti vilahtaisi tälläkin vierailulla. Venäjän tiedetään suhtautuvan kielteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, jota puolueista vain kokoomus virallisesti kannattaa. Mikä olisikaan ihanteellisempaa keskustan ja Vanhasen kannalta kuin kivikasvoisen Putinin Nato-jyrähdys? Sen jälkeen kansa saisi tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka vaarallinen on kokoomuksen ulkopoliittinen linja.

Eihän tässä sinällään mitään uutta olisi. Vastaavaa politiikkaa harjoitettiin vuosikymmeniä Urho Kekkosen valtakaudella. Ja sitä paitsi Urkki on taas vaaleissa mukana, kun keskusta tarjoaa vaalimainoksissaan "urhoutta" Eurooppaan.

Jos kannatusmittauksista voi mitään johtopäätöksiä vetää, niin Nato-kysymyksen nosto vaalien alla on keskustan kannalta toiminut hyvin. Se on tuoreimman mittauksen mukaan hilannut kannatustaan lähelle 20 prosenttia.

Ulkosuhteiden pelikortit eivät toki rajoitu pelkästään Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Kyllä EU- ja länsisuhteillakin voi pelata tai tehdä politiikkaa.

Mieleen tulee vuoden 2003 eduskuntavaalit. Niissä keskustan Anneli Jäätteenmäki nosti omaa ja puolueen profiilia väittämällä, että pääministeri Paavo Lipponen vie Suomea USA:n johtamaan "sotakoalitioon". Soppa johti lopulta tietovuotoon ja pääministeriksi nousseen Jäätteenmäen eroon.

Noissa kiihkeissä vaaleissa tehtiin oikeastaan tuplat ulkosuhteiden kortin käytössä. Jäätteenmäen lisäksi hyökkäyksen kohteeksi joutunut Lipponenkin näytti parasta osaamistaan. Ahtaalle ajettu pääministeri kertoi vain kaksi päivää ennen vaaleja sopineensa Italian pääministerin Silvio Berlusconin kanssa elintarvikeviraston sijoittamisesta Suomeen. Hyvityksenä Italia oli saamassa ruokakulttuurin keskittyvän viraston.

Asiaa oli sen aikaisten tietojen mukaan valmisteltu jo joulukuusta asti, mutta julkaisukelpoiseksi se tulla tupsahti vain kaksi päivää ennen maalisvaaleja. Hallituskumppani kokoomus myötäili Lipposen päätöstä julkistaa asia ennen vaaleja. Pisteet keräsi kuitenkin pääministeri: loistava kompromissi Lipposelta, arvioi media.

Päätös korosti Lipposen osaamista EU-politiikassa. Pienen Suomen päämies nokitti eurooppalaisen suurvallan itseriittoista johtajaa. Tosin eräät epäilijät, europarlamentaarikko Esko Seppänen etunenässä, pitivät elintarvikevirastoa pelkkänä Lipposen vaalitemppuna.

Lopulta, kaikessa hiljaisuudessa, elintarvikevirasto menetettiin vielä saman vuoden lopulla Italian Parmaan. Suomea hyvitettiin kemikaalivirastolla.

On siis vain Vanhasen mielikuvituksesta kiinni, millaisen Venäjä-kortin hän onnistuu vaalien loppusuoralle iskemään.

***

Hallituksen kiistely vaalien alla paitsi korostaa puolueiden eroja, jättää opposition varjoon. Vai mikä olikaan SDP:n linja alueellistamisessa?