Salametsästyksellä hankittujen tuotteiden kauppa on synkkä osa harmaata taloutta. Ennen kaikkea hirviä, mutta myös karhuja ja muuta riistaa, pohjoisessa porojakin, kaatuu salametsästäjien tulituksessa. Mikä tympeintä, laista piittaamattomat pyydystäjät eivät välitä saaliin kärsimyksistä. Jos osuma on huono, eläin saa juosta pois kitumaan. Sen perään ei lähdetä siksikään, että laajempi liikkuminen saattaisi johtaa paljastumiseen.
Erätarkastajat pahoittelevat, että kiinni jääneet salakaatajat selviävät kovin lievillä rangaistuksilla. Jos ja kun niin on, rangaistuskäytännöstä on syytä keskustella. On kysyttävä, miksi tuomioistuimet jakavat näissä asioissa oikeutta tuomioasteikon lievemmän pään mukaan. Alaa työkseen seuraavat riistanvalvojat sanovat havainneensa niin käyvän.
Pimeä metsästys on usein järjestäytynyttä. Sellaiseen pitäisi aina puuttua ankarasti. Rikosketjussa on monenlaista yhteiskunnan sääntöjen halveksuntaa. Hyvin usein salametsästysten selvittelyssä ilmenee mahdollisten todistajien uhkailua. Kovaotteisuus leimaa puuhaa kaikilta osin.
Myös lain laatijoiden on havahduttava. Monet salakaadot ovat olleet luonteeltaan niin siivottomia, että lainsäädännön täydentäminen törkeällä metsästysrikoksella on tarpeen. Pitää muistaa, että tekniikan kehitys mahdollistaa salametsästyksessä yhä tehokkaampia menetelmiä.
Valvonnan vähäisyyden takia arviolta vain joka kymmenes metsästysrikos tulee ilmi. Metsähallituksella on koko maassa yhdeksän poliisivaltuuksin toimivaa erätarkastajaa. Heitä ei riitä edes joka maakuntaan, joten valvonta-alueet muodostuvat kohtuuttoman laajoiksi. Poliisi ja rajavartiosto sentään pystyvät osallistumaan valvontaan, mutta vain satunnaisesti.
Jokaisen rehellisen metsästäjän on hyvä muistaa, että salametsästäjät kaventavat heidän harrastusmahdollisuuksiaan. Siksi heidän tulee ilmoittaa epäröimättä havaitsemistaan lain rikkomisista. Siihen kannustaa myös Metsästäjäin keskusjärjestö.
Riistanhoitoyhdistykset ovat tarttuneet asiaan ponnekkaasti kouluttamalla vuosittain kymmeniä, jopa satoja epävirallisia riistanvalvojia. Heidän osaamisestaan on joissakin tapauksissa ollut apua, mutta maa on laaja. Siksi Lapin riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvojan Urpo Kainulaisen kehotus marjastajille ja sienestäjille ja muillekin metsässä liikkujille on hyvä: havaituista rikkomuksista kannattaa kertoa. Moni tapaus on selvinnyt siksi, että vihje on tullut ajoissa. Salametsästäjien pitää huomata, että heidän rikoksiaan ei hyväksytä.
paakirjoitus@kaleva.fi