Ammattimaistuneen ja järjestäytyneen metsästysrikollisuuden rahasammossa epäillään pyörivän vuosittain jopa satoja tuhansia euroja. Pimeillä markkinoilla käydään kauppaa erityisesti hirven, mutta myös karhun lihalla.
Pelkästään pohjoisimman Suomen kahden läänin alueella paljastuu vuosittain satakunta hirven salakaatoa ja muutama karhun.
Asiantuntijoiden mukaan todellinen määrä on moninkertainen. Salametsästys on piilorikollisuutta tyypillisimmillään. Synkimpien arvioiden mukaan vain joka kymmenes tapaus tulee ilmi.
Tuomioita jaellaan vieläkin harvemmin, koska metsästysrikosten selvittäminen on vaikeaa ja työlästä. Useimmissa tapauksissa näyttö ei riitä syytteiden nostamiseen, vaikka tekijät "tiedettäisiinkin". Laajoilla selkosilla todistajat ovat hakusessa.
Mahdollisia todistajia tiedetään myös uhkaillun - omaisuuden ja terveyden menetyksellä.
Alkusyksyllä Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla paljastunut kahden karhun salakaatotapaus järjestäytyneine lihan välitys- ja myyntiväylineen on tyyppiesimerkki toiminnan luonteesta. Tässä tapauksessa päästiin jakelemaan myös tuomioita, sakkoja ja ehdollista vankeutta.
Jutun tutkinnassa selvisi, että tekijät olivat liikkuneet hyvinkin laajalla alueella eri puolilla maata. Se jäi kuitenkin arvoitukseksi, mikä oli salakaatojen todellinen määrä.
Tuomiot lieviä
Suomen noin 300 000 metsästäjää edustava Metsästäjäin Keskusjärjestö on vallitsevaan menoon niin suivaantunut, että on jo ehtinyt vaatia metsästys- ja rikoslain rangaistuspykälien rukkaamista ankarammiksi. Järjestön mielestä rangaisasteikkoa olisi täydennettävä törkeällä metsästysrikoksella. Nykyiset nimikkeet metsästysrikkomus ja metsästysrikos eivät sen mielestä riitä.
Oikeusministeriössä vaatimus ei ole kuitenkaan ottanut tulta. Sen tulkinnan mukaan nykyiset rangaistuspykälät riittävät. Metsästysrikoksesta voidaan langettaa enimmillään kaksi vuotta vankeutta.
Metsähallituksen erätarkastajan Matti Siipolan mielestä ongelma ei ole niinkään laissa vaan sen tulkinnassa.
"Tuomioistuimet jakavat oikeutta mieluummin asteikon ala- kuin yläpään mukaan. Lain mahdollistama kaksi vuotta vankeutta on jo varsin tuntuva rangaistus", Siipola sanoo.
Hänen mielestään ammattimaisen metsästysrikollisuuden laajeneminen ja törkeistyminen on jo sitä luokkaa, että ankarammat rangaistukset olisivat paikallaan.
Esimerkkinä Siipola mainitsee viime keväänä Olvassuon luonnonpuistossa Utajärven ja Puolangan rajamailla paljastuneen laittoman karhun kaadon. Karhun ruho löytyi heinäkasan alle peiteltynä, mutta tekijät ovat vielä hukassa. Jutun tutkinta kuitenkin jatkuu.
"Ratkaiseva näyttö on dna-tutkimusten varassa. Tuloksia odotellaan", hän sanoo.
Valvonta ei onnistu
Metsästysrikollisuus on lisääntynyt, koska kattava valvonta on mahdotonta, tapausten tutkinta vaikeaa ja tuomiokäytäntö on turhan lepsu. Kaiken taustalla on tietenkin se, että toiminta on ilmeisen kannattavaa. Aikuisesta hirvestä saa välittäjältä helposti tuhannenkin euroa, karhusta monin verroin.
Metsähallituksella on koko maassa yhdeksän poliisivaltuuksin toimivaa erätarkastajaa. Poliisi osallistuu valvontaan tilanteen ja voimavarojensa mukaan. Voimavaroja on niukasti, ja se tietenkin heijastuu tapausten tutkintaan. Myös rajavartiosto seuraa tilannetta omilla alueillaan.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että toimintaa olisi tehostettava - mutta mistä varat. Lapin lääninhallitukseen ajettiin muutama vuosi sitten erityisen luontopoliisin virkaa, mutta turhaan. Muualla sitä ei ole edes yritetty.
Riistanhoitoyhdistykset kouluttavat vuosittain jopa satoja epävirallisia riistanvalvojia, mutta heidänkin mahdollisuutensa ovat rajalliset.
Lapin riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvoja Urpo Kainulainen asettaa toiveita myös tavallisiin metsissä liikkujiin, marjastajiin, sienestäjiin ja muihin vaeltajiin.
"Moni tapaus on selvinnyt pelkästään sen takia, että on saatu nopea ja tarkka vihje tapahtuneesta. Täytyy vain toivoa, että metsässä liikkuvat ilmoittavat havainnoistaan entistä ahkerammin", Kainulainen sanoo.
Lapissa oma ongelmansa ovat porojen salakaadot ja varkaudet. Tapauksia on kymmeniä vuodessa. Paliskunnat yrittävät kitkeä laittomuuksia maksamalla havainnoista vihjepalkkioita.