Myrskybongarit kokoontuvat syystapaamiseensa Artjärven Tähtikalliolle 24.--26.10. Ursan myrskybongausjaoston vetäjä Jukka Hölttä valottaa harrastuksen syvintä olemusta.
Jukka Hölttä, tunnustaudutko myrskyfetisistiksi?
Kyllä. Kun ukkonen jyrähtää, silloin mennään.
Entä jos menossa on työpäivä?
No kyllä ne työt ovat silloin jääneet. Työnantaja ei aina välttämättä tykkää asiasta, mutta hän on siitä tietoinen, ja minä pyrin sitten aina tekemään pikkuisen pitempiä päiviä korvaukseksi.
Mikä näistä saa parhaiten puntin vipattamaan: raju salamointi, ukkosen murahtelu vai piiskaava rankkasade?
Kyllä se on raju salamointi. Se on se luonnon voima, mikä siinä viehättää.
Onko tornadon silmään joutuminen myrskybongarin märkä uni?
Heh, kyllä - tai olisi, jos siitä ehjin nahoin selviäisi. Siinä vain on se pikkuinen varjopuoli, että siinä tuppaa käymään huonosti.
Sieltähän varmaan syntyisi sellainen kerran elämässä -kuva.
Varmasti. Muuta ei tarttisi enää saadakaan sen jälkeen, kun saisi sen yhden mahtiotoksen. Heikosta tornadosta ehkä voisi selvitä, mutta sekin on siinä rajoilla. Itse en kyllä lähtisi. Tai korkeintaan panssarivaunun sisällä voisin yrittää.
Eikö aukealle paikalle meneminen ukonilmalla ole sama kuin että menee kylpyyn ja käynnistää hiustenkuivaajan?
Sähkön kanssa ei tietenkään ole leikkimistä, mutta tässä on se erotus, että auto on aika turvallinen paikka. Jos salamanisku tulee, auton metallikuori johtaa sähkön. Metalliosiin ei tietenkään kannata silloin koskea. Tiedän USA:sta tapauksia, että salama on iskenyt autoon ja elektroniikka on tuhoutunut, mutta ihmisille ei ole käynyt kuinkaan.
Mutta pysyvätkö kaikki hurjapäät sisällä autossa?
Kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun viidensadan metrin päähän on iskenyt salama, hurjimmatkin ovat kipittäneet autoon.
Luulisi, että myrskybongaus on Suomessa vähän turhauttava harrastus, kun hurjimmillaan joku pikku trombi saattaa käydä vähän pyyhkäisemässä talon kulmaa.
Kieltämättä välillä itsestäkin tuntuu siltä, mutta kun kysymys ei ole pelkästään ukkosista. Voimakas syysmyrsky tai talvimyrsky, jossa tuulennopeudet ovat aika kovia, ovat nekin aivan mahtavia elämyksiä. Merenrannalla varsinkin.
Millainen olisi täydellinen myrsky?
Kyllä se olisi hurrikaani, se olisi mahtava kokea. Minulla ei ole niistä sen kummempaa kuvaa kuin se, minkä on voinut tv-dokumenteista saada, ja kun kuvittelee Suomen pikku puhureihin sata kertaa enemmän voimaa. Mutta tietenkään en haluaisi nähdä sitä tuhoa, minkä ne tekevät.
Suuntautuisiko unelmalomasi kesäaikaan Yhdysvaltain tornadoalueelle?
Tottakai, sinne ehdottomasti. Tai toinen paikka olisi Florida, jota on sanottu ukkososavaltioksikin. Siellä on jatkuvia ukkosmyrskyjä.
Jos tornado lähestyisi ja tietäisit, että sinulla on juuri ja juuri aikaa joko turvalliseen poistumiseen paikalta tai unelmaotoksen nappaamiseen, mitä tekisit?
Nyt tuli paha kysymys. Jaa-a, luultavasti sitä jäisi kameran kanssa ottamaan sitä unelmaotosta, sen verran riskeeraisi.
Myrskybongarit ovat varmaan aivan innoissaan ilmastonmuutoksesta, kun sen myötähän bongattavaa pitäisi olla tulossa roppakaupalla lisää?
Se ei niinkään pidä paikkaansa. Voi olla, että syysmyräkät yleistyvät, mutta sitten taas voimakkaat ukkoset vähentyvät. Sitä on niin hankala sanoa, mikä muuttuu.
Mitä te muuten teette syystapaamisessanne? Leuhkitaanko siellä siihen tyyliin, että lällällää, minäpä sain kuvattua isomman salaman?
Hehheh. Kyllä siellä varmaan osa porukkaa sitäkin tekee, mutta huumorimielellä me olemme. Ainahan se sellaista pientä kisailua on.
Voisiko myrskybongarien kokoontumisessa sattua mitään hienompaa kuin että kunnon rajuilma puskisi päälle ja veisi kokouspaikasta katon?
Enpä oikeastaan keksisi mitään hienompaa. Senhän tietäisi, että porukka olisi innoissaan ulkona hihkumassa.