Avoimuuden ja demokratian esitaistelija, ihmisoikeuksien ja vapauksien puolustaja. Sellaista mielikuvaa Ruotsi mielellään itsestään levittää maailmalle. Samaan aikaan maa toimii aivan toiseen suuntaan. Juhannuksen alla valtiopäivillä täpärästi läpi mennyt telekuuntelulaki on pohjoismaisittain hyvin poikkeuksellinen ja kyseenalainen.
Pitkään valmisteltu laki antaa puolustusvoimien radiokuuntelulaitokselle valtuudet seurata rajat ylittävästä tietoliikenteestä, mitä haluaa. Asiaa perustellaan valtakunnan turvallisuudella. Periaatteessa käytäntö on samantapainen, jota Yhdysvaltain tiedusteluelinten tiedetään harjoittavan maailmanlaajuisesti: valtavasta viestimassasta haravoidaan tiettyjä avainsanoja ja tunnistetietoja.
Mutta mikä on se tarve, joka Ruotsin pakottaa tällaiseen? Maahan ei kohdistu mitään erityistä uhkaa mistään. Teoreettinen terrorismiuhka on kaikkialla, mutta sellaisen seulominen esiin Ruotsin kaiken kansainvälisen viestiliikenteen seasta hipoo vainoharhaisuutta. Asiansa osaavat terroristit tietävät kyllä, mitä ja kuinka viestiä ja mitä ei. Eikä mikään valtiollinen armeija varmasti suunnittele sähköposteissaan operaatioita Ruotsia vastaan.
Viestiliikenteenluonteen takia myös Ruotsin sisäistä viestintää voidaan seurata joiltakin osin. Kustantajat, journalistit ja monet yksityishenkilöt ovat perustellusti olleet tyrmistyneitä, sillä laki sotii pahasti lähdesuojaa ja yksityisyyden suojaa vastaan. Myös kansainväliset it-yhtiöt ovat ilmoittaneet varovansa nyt investointeja Ruotsiin, ja Telia-Sonera on siirtänyt suomalaisasiakkaiden palvelimia Suomeen kuuntelumahdollisuuden vuoksi.
Kaikesta tästä huolimatta Ruotsin porvarihallitus ajoi läpi lain, jota jo edellinen sosiaalidemokraattinen hallitus oli valmistellut. Lain perusteluissa puhutaan hyvin abstraktisti maan turvallisuudesta ja ulkoisista uhkista. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun maan armeijaa ajetaan alas tasolle, jossa Ruotsia ei käytännössä voida enää edes puolustaa. Perusteluna tälle on ollut ulkoisen uhan katoaminen kylmän sodan päätyttyä.
Liiasta logiikasta ei Ruotsin turvallisuusajattelua hevin voi syyttää. Kunnolla toteutettu telekuuntelu on kallista ja vaatii resursseja, jotka ovat jostain muusta pois. Näin luodaan salamyhkäinen organisaatio, jonka toiminnan järkevyyttä on hyvin vaikea valvoa. Pohjoismaisessa yhteiskunnassa moiselle ei pitäisi olla mitään sijaa.
paakirjoitus@kaleva.fi