Moni perinne katoaa, vaikka niitä yritetään suojella. On myös perinteitä, jotka pitäisi nopeasti saada häviämään. Surkeimpiin niistä kuuluvat suurpetojen salakaadot. Ne eivät ota laantuakseen maan pohjois- ja itäosissa. Päinvastoin esimerkiksi Lapissa salakaatoja on paljastunut kahden viime vuoden aikana poikkeuksellisen paljon.
Hämmästyttävintä on, että Lapissa salasurmia tapahtuu erityisesti luonnonpuistoissa, joissa eläinten pyynti on erikseen lailla kielletty. Salakaatoja puolustellaan epävirallisesti sillä, että kyse on usein elinkeinon, lähinnä poronhoidon, suojaamisesta petovahingoilta. Peruste on huono. Eivät yrittäjät saa kiertää verojakaan sen takia, että saisivat sen avulla elinkeinostaan paremmat tulot.
Vuosina 2005--2009 poliisi ja rajavartiolaitos kirjasivat Lapissa 28 suurpetoihin kohdistunutta metsästysrikosta. Jos luottaa siihen nyrkkisääntöön, että salakaadoista vain joka kymmenes tulee tietoon, saa kuvan siitä, kuinka laajasta "maan tavasta" voi pahimmillaan olla kysymys. Pääkohteita ovat maapedoista susi, ilves, karhu ja ahma. Joillakin paikkakunnilla on lisäksi erikoistuttu kotkasurmiin.
Koko syntitaakkaa ei pidä sälyttää pohjoisen kiihkomielten niskaan. Muuallakin osataan. Paljon puhuva todiste tästä saatiin vuosi sitten Kainuun suurpetolaskennassa, joka kertoi alueen susikannan vuodessa oudosti puolittuneen. Käytännössä syyn uskotaan olleen salakaadoissa. Monien salakaatojen vastenmielisyyttä lisää niiden tekotapa. Sutta, ahmaa tai ilvestä voidaan juoksuttaa moottorikelkkojen avulla kymmeniä kilometrejä, ja lopuksi "metsästäjät" tappavat eläimen ajamalla muutamaan kertaan sen yli.
Salakaatoihin liittyy ilmiö, joka on tuttu mafian piiristä: vaikenemisen laki. Kaadoista tietävät yleensä muutkin kuin niiden tekijät. Yleensä ulkopuoliset pysyvät kuitenkin hiljaa. Syynä on koston pelko.
Valvontaa ei pohjoisen selkosilla voi paljoa nykyisestä lisätä. Tehokkain keino salasurmien loppumiseen lieneekin se, että rikollisten suojelu yksinkertaisesti lopetetaan. Se epäilemättä vaatii siviilirohkeutta ja vanhojen asenteiden tarkistusta. Kaikkein parasta tietysti olisi, jos salakaatajat itse tulisivat järkiinsä.
Oikeusministeriössä on työn alla metsästyslain muutos, joka nostaisi enimmäisrangaistuksen suurpetojen salakaadosta neljään vuoteen. Rangaistus olisi tavattoman kova, mutta sillä luulisi olevan jo pelotevaikutustakin. Sitä paitsi kovat tuomiot eivät napsahda kenellekään vahingossa. Ne voi välttää noudattamalla lakia.
paakirjoitus@kaleva.fi