Vesihauta näyttää mynthon-pastilleilla värjätyltä. Jos tuon hyppää, hyppää haudan Pokaalissakin, ennustaa valmentaja Pinja Immonen lapio kourassaan. Mynthonlitku uhkaa karata kotikutoisesta virityksestä.
Immosen kotitallin kupeesta Madekoskelta löytyy salainen ase viikonlopun Oulun Pokaalissa pärjäämiseen. Nurmikenttä on sitkeän sateen ja kavioiden pehmeäksi möyhentämä, mutta nurmikenttä yhtä kaikki. Toista ei taida lähitienoilta löytyä, itse kisa-areenan lisäksi.
"Ratsastajalle se on enemmän korvien välissä oleva juttu", Immonen sanoo.
"Vesisateella nurmi on liukas, ja kaatuminen saattaa pelottaa. Varovaiselle hevoselle märkä nurmi on hankala. Jotkut eivät uskalla hypätä sillä ollenkaan."
Siksi viime hetken valmennukset Madekoskella ovat kullan arvoisia. Viime syksynä Hollantiin hevosineen muuttanut esteratsastaja lensi Ouluun myöhään maanantaina, ja viikko on kulunut valmennettavia luotsatessa. Keskiviikkona Oulujokivarren nurmella ehtii pyörähtää 21 ratsukkoa.
"Mutatreenit", Immonen virnistää märissä kengissä, sateenvarjo kourassa.
"Hollannissa sama juttu. Ei mitään muuta kuin vettä. Kisat hypätään pelloilla, joiden pohjat eivät kestä. Heinä uhkaa jo mädäntyä pelloille, kun sitä ei saada tehtyä."
Kompromisseja
vain kisoissa
Immosen valmennusfilosofian mukaan harjoituksissa pyritään maksimisuoritukseen. Kompromisseja tehdään vain kisoissa.
"Täydellistä rataa kisoissa ei ole olemassakaan, sillä kisarataa ei saa hypätä kymmentä kertaa. Jos ratsastaja jännittää, sataprosenttinen treenisuoritus latistuu kisassa 30-prosenttiseksi", hän sanoo.
"Yritän olla mahdollisimman tarkka, sellaisesta valmentajasta pidän itsekin. Jos Lansinkin treeneissä harjoitus tehtiin tarvittaessa vaikka sata kertaa. Kun Jos sanoi hyvä, sitä tiesi, että se on hyvä."
Immonen sanoo painottavansa tarkan ratsastuksen lisäksi myös hevosmiestaitoa. Vika kun yleensä löytyy satulan yläpuolelta.
"Jos ratsastaja valittaa, että ´se tekee aina näin´, joku mättää ratsukon yhteistyössä", hän sanoo.
Kokonaiskuvaan kuuluu, että perusasiat, kuten hevosen hyvinvointi, terveys ja ruokinta ovat nekin kunnossa.
Ensimmäistä
kertaa jalkamiehenä
Pari päivää ennen kisaa ei ole enää paljon tehtävissä, Immonen sanoo. Valmentaja voi enää olla tukena ja antaa pieniä niksejä. Talven mittaan hän on käynyt pitämässä valmennuksia säännöllisesti.
"Nyt keskitymme siihen, että hevoset ovat tismalleen avuilla, ohjan ja pohkeen välissä. Ratsastajille on usein tärkeää saada kisan alle onnistunut treeni."
Immosen valmennettavista Pokaalin pääareenalla hyppäävät Ville Peltokoski,Pia Lidström ja Iiris Ylinampa. Anne Penttisen osallistuminen nuorten gp-luokkaan ratkeaa perjantaina.
Valmentaja on turistina Oulun Pokaalissa ensimmäistä kertaa. Hevosen selässä hän on ollut paikalla ensimmäisestä kerrasta, vuodesta 1985. Seuraava vuosi jäi jo mieleen, ensimmäisestä ponien SM-mitalista, hopeasta.
"Paljon hirveämpää katsoa kuin hypätä itse. Siinä ei pysty tekemään enää mitään", hän hymyilee.