Kaleva kertoi viime lauantaina, että Oulun kaupunki on tehnyt merkittäviä osakekauppoja ilman, että päätökset niistä näkyisivät pöytäkirjoissa. Kaupat pysyivät salaisina senkin jälkeen kun niiden olisi pitänyt olla jo julkisia. Tämä on käsittämätöntä nykyaikana ja osoittaa, kuinka kunnallinen hallintokulttuuri elää omaa elämäänsä.
Kunnallisen toiminnan pitää olla mahdollisimman läpinäkyvää, mutta jostakin syystä salaisiksi jää sellaisiakin asioita, jossa ei ole mitään salattavaa. Hallinnossa elää vanhastaan vahvana ja sitkeänä salailun kulttuuri.
Jokainen ymmärtää, että kunnallishallinnossa joudutaan pitämään suu supussa muun muassa ihmisten yksityiselämään ja jossain määrin myös yritysten toimintaan liittyvissä asioissa.
Oulun kaupunginhallitus antoi kesäkuussa 2009 Oulun Energialle luvan ostaa yli kymmenellä miljoonalla eurolla turveyhtiö Vapon osakkeita. Vaikka summa on mittava, mitään tavatonta tällaiseen kauppaan ei sinällään liity. Kaupungilla kun on merkittäviä sijoituksia muutenkin.
Asian tekee veronmaksajien kannalta epäilyttäväksi se, että kaupunginhallituksen pöytäkirjoissa ei vielä jokin aika sitten ollut mainintaa tuosta päätöksestä eikä siihen käytetystä rahasummasta. Ei, vaikka kaupunginhallituksen päätös oli julkinen. Päätös muuttui julkiseksi siinä vaiheessa, kun kaupat oli tehty. Julkisuus ei päätynyt kuitenkaan pöytäkirjan sivuille saakka silloin kuin olisi pitänyt.
Tämä on käsittämätön kömmähdys näin suuressa kaupungissa, jossa on kokonainen armeija virkamiehiä huolehtimassa, että asiat etenevät niin kuin laki edellyttää. Tapaus panee kysymään, minkä verran vastaavanlaisia salailutapauksia odottaa paljastumistaan verhon takana. Tapaus ei ole ainutkertainen kuten kaupungin lakimies Jukka Lampén myönsi Kalevan haastattelussa.
Kun on kyse miljoonien eurojen sijoituksista ja kaupunkilaisten kannalta merkittävistä asioista, tieto päätöksistä pitää saada kulkemaan ulos organisaatiosta.
Tällainen meno herättää aina epäilyjä toiminnan motiiveista. Kenen edun mukaista on jättää kertomatta kaupunkilaisille? Miten on mahdollista, että päättäjät, jotka muuten nokittelevat toisiaan milloin mistäkin pikkujutusta, jättävät tämän kokoluokan kysymykset rauhaan?
Kaupungin kannalta lieventävänä seikkana voidaan pitää sitä, että kaupunginjohtaja Matti Pennanen myönsi suoraselkäisesti selvän virheen tapahtuneen, ja että osakekauppa-asiassa ei ole toimittu hyvän hallinnon mukaisesti. Salaisuuksista ei päästä kunnissa kokonaan eroon, koska kunnan toimialaan kuuluu sellaisia asioita, joita ei ole nyt eikä kaikkia varmaan tulevaisuudessakaan lupa julkistaa.
Kunnallinen hallintokulttuuri pitää saada toimimaan nykyvaatimusten mukaisesti. Tämä edellyttää, ettei salailua harjoiteta ainakaan sellaisissa asioissa, joihin se ei kuulu. Mitä avoimempi hallinto on, sitä enemmän kansalaiset voivat luottaa siihen, että heidän asiansa ovat osaavissa käsissä.