Hugleikur Dagssonin kirja koettelee lukijan huumorintajua. Aluksi yksinkertaisten piirroshahmojen koettelemukset näyttävät vastenmielisiltä, mutta hetken päästä suupieli vääntyy vääjäämättä vinoon hymyyn.
Kirjan nimi Saako tälle edes nauraa (Atena) on hyvin kuvaava.
Dagsson ei usko tabuihin. Hänen mukaansa kaikesta voi tehdä piirroksen, kuten eläimiin sekaantumisesta, perheväkivallasta ja itsemurhista.
"Tärkeintä on valita oikeanlainen lähestymistapa. Ilkeyden ja sarkasmin välillä on ohut raja, ja minä tunnen seisovani sen rajan sarkastisella puolella."
Dagsson istuu epämukavannäköisellä tuolilla ja vaihtaa asentoa hetken välein. Hänen mustan puvuntakkinsa rintamuksessa on räikeän oranssi rintamerkki, jossa on islanninkielinen virke.
"Teetimme näitä aikoinaan kirjanjulkaisun yhteydessä. Siinä lukee, että isäni ja äitini ovat sisaruksia."
Turistikojusta ihmisten ihmeteltäväksi
Dagsson aloitti piirtäjänuransa varhain. Hän kiinnostui lapsena möröistä ja hirviöistä, ja huomasi nauravansa asioille, joiden ei olisi pitänyt olla hauskoja. Hän piirteli usein tikku-ukkoja, joille kävi huonosti. Myöhemmin, ollessaan taidekoulussa, Dagsson maalasi kuvia ihmissyöjähaista ja epämääräisistä supersankareista.
Ensimmäinen sarjakuvapiirros syntyi muutamaa vuotta myöhemmin. Ajatus sarjakuvan tekemisestä oli vaivannut Dagssonia jo aiemmin, mutta luonnokset eivät olleet päätyneet näytteille. Yksinkertaisissa tikku-ukoissa oli kuitenkin särmää ja Dagssonin ystävät kannustivat häntä laittamaan töitään esille.
Pienistä tauluista koostuneen näyttelyn jälkeen Dagsson teki kuvista valokopioita, käänsi puhekuplat englanniksi ja niputti sivuista vihkoja myytäväksi islantilaisissa turistiliikkeissä. Viikkoa myöhemmin taiteilijaan otettiin yhteyttä englantilaisesta kustantamosta.
"Kaikki tapahtui todella nopeasti. Ehkä joku heidän työntekijöistään oli ollut lomalla Islannissa ja löysi työni. Kirja on ollut myynnissä Suomessa kuukauden ajan ja sitä on myyty noin 2 000 kappaletta. Monet sarjakuvat, kuten mies joka tappaa perheensä humalassa, tuntuvat kovin suomalaisilta aiheilta."
"Islannissa ja Suomessa on samanlaisia ongelmia, kuten kylmyys, pimeys ja juominen. Kirjani on saanut täällä parhaimman vastaanoton, joten ehkä meitä yhdistää myös samanlainen huumorintaju. "
Hahmojen yksinkertaisuus on Dagssonin mukaan tarkoituksellista. Se antaa jokaiselle katsojalle mahdollisuuden lukea kirjan tunteita itse ja täydentää niitä omilla mielikuvillaan.