Kylmän sodan vakoilutaistelua käytiin kahden Saksan maaperällä suoranaisten vakooja-armeijoiden voimin. DDR urkki Länsi-Saksaa noin 25 000 vakoojalla, joita vastassa oli DDR:ssä toistakymmentätuhatta lännen palkkalistoilla olevaa agenttia. Luvut käyvät ilmi saksalaishistorioitsija Matthias Uhlin tällä viikolla ilmestyvästä tutkimuksesta.
Selvityksen mukaan Länsi-Saksan tiedustelupalvelu Bundesnachrichtendienst BND ja sen edeltäjä Gehlen-organisaatio onnistuivat värväämään DDR:n sisältä maan olemassaoloaikana 1949-1989 kaikkiaan yli 10 000 henkilötietolähdettä.
Näistä noin puolet länsi hankki jo vuoteen 1955 mennessä. Haluttomimpien lähteiden värväykseen käytettiin tutkimuksen mukaan molemmin puolin klassisia keinoja kuten lahjontaa ja kiristystä.
Uhlin mukaan länsi-itä-vakoilutasapaino kallistui Saksan maaperällä vahvasti Itä-Saksan hyväksi etenkin tietojen kattavuuden suhteen.
Länsi-Saksan idässä pyörittämä vakoojajoukko ei esimerkiksi onnistunut keräämään etukäteistietoa kaikkein ratkaisevimmista saksalais-saksalaisista tapahtumaketjuista.
Muun muassa Berliinin muurin rakentaminen vuonna 1961 tuli Länsi-Saksan johdolle kylmän sodan aikaan täytenä yllätyksenä. Muuri tukki länsitiedustelulta tuolloin myös helpoimman väylän värvätä itään uusia tietolähteitä.
Suurin osa
kaksoisagentteja
Länsitiedustelu tosin oli laatinut etukäteen suunnitelmia rajan mahdollisen sulkemisen varalta, mutta sanoma ei mennyt perille liittotasavallan ylimpään johtoon asti. "Poliitikot eivät vain halunneet uskoa mahdollisuutta todeksi", Uhl sanoo.
Syynä länsitiedustelun puutteisiin on tutkimuksen mukaan se, että yhdeksän kymmenestä länsivakoojasta oli samaan aikaan Itä-Saksan Stasin palkkalistoilla eli käytännössä kaksoisagentteja. Nämä eristettiin DDR:ssä tehokkaasti tärkeimmistä tiedoista.
DDR:n Stasi ja sen ulkomaanvakoiluosasto HVA onnistuivat saksalais-saksalaisessa vakoilusodassa puolestaan uittamaan oman miehensä Günter Guillaumen aivan liittotasavallan huipulle liittokansleri Willy Brandtin lähipiiriin.
Neuvostojoukkojen liikkeet tiedossa
DDR:ssä länsivakoilu esitettiin Uhlin mukaan jatkuvasti todellisuutta suuremmaksi uhaksi, jotta Stasi pystyi itse perustelemaan omaa laajamittaista tiedustelutoimintaansa.
Parhaiten Länsi-Saksan tiedustelu onnistui tutkimuksen mukaan pysymään selvillä Itä-Saksaan sijoitettujen neuvostojoukkojen liikkeistä ja vahvuuksista. BND oli Uhlin mukaan varsin hyvin selvillä muun muassa DDR:n maaperälle sijoitetuista ydinaseista. Uhl on tehnyt tutkimustaan Saksan historiallisessa instituutissa Moskovassa, Stasin jäämistöä hallinnoivan BStU-viranomaisen arkistossa ja BND:n arkistoissa.