sak­si­kä­si kevin

Eräällä lontoolaisella pikkutytöllä oli jokseenkin traumaattinen lapsuus: hänen veljensä oli kovin innostunut hiusten

Kevin Carterin mukaan kampaaja tasapainoilee ammatillisen näkemyksen ja asiakkaan omien toiveiden välillä. Mutta jos joku haluaisi MacGyver -hiukset punaisiksi värjättyinä, hän saisi todennäköisesti etsiä toisen kampaajan.
Kevin Carterin mukaan kampaaja tasapainoilee ammatillisen näkemyksen ja asiakkaan omien toiveiden välillä. Mutta jos joku haluaisi MacGyver -hiukset punaisiksi värjättyinä, hän saisi todennäköisesti etsiä toisen kampaajan.
Kuva: Lehto Katja

Eräällä lontoolaisella pikkutytöllä oli jokseenkin traumaattinen lapsuus: hänen veljensä oli kovin innostunut hiusten stailaamisesta. Siskon kutrit pikkumies jätti rauhaan, mutta yhden jos toisenkin nuken liehuletistä saattoi vaivihkaa tulla napakka polkka. My Little Pony taas sai harjaksiinsa mohikaanin kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kun sisko päivitteli tuhotöitä, nuori kotiparturi totesi, että eikös vain näytäkin hyvältä.

"Juuri pari viikkoa sitten kysyin siskolta puhelimessa, muistaako hän vielä sitä. Nyt hän oli jo valmis myöntämään, että ehkä se sittenkin oli ihan hienoa. Kenelläkään ei ainakaan ollut samanlaisia leluja", Kevin Carter nauraa.

Carterista tuli kuin tulikin kampaaja. Oululaisen Salon Saran asiakkaille rock-henkisesti pukeutunut, brittienglantia puhuva mies on jo käynyt tutuksi.

Carter ei opiskellut alaa koulunpenkillä vaan lontoolaisessa kampaamossa. Opetusta oli pari kertaa viikossa ja työtä päästiin tekemään alusta asti.

Carterin mielestä se oli paras tapa kouluttautua, sillä kampaamossa pääsi perustaitoja opiskellessaan samalla kosketuksiin trendien kanssa. Valmistuessaan tuoreilla kampaajilla saattoi jo olla hyvät asiakassuhteet valmiina.

Parturi-kampaajan uralle Carterin sai halu tehdä työtä, jossa voi ilmaista itseään taiteellisesti ja jossa tapaa koko ajan ihmisiä. Ja, mitäpä sitä kainostelemaan, erityisesti sitä kauniimpaa sukupuolta.

"Tämä on aivan loistava tapa tavata naisia."

Stereotypiaan mieskampaajien seksuaalisesta suuntautumisesta Carter on ilmeisesti törmännyt muutamaan kertaan, koska vastaa kysymättä:

"Sellaista vitsailua sai varsinkin ennen aina kuulla. Eipä se ole minua koskaan haitannut, mutta sitä ihmettelen, miksi naisten keskellä työskentely olisi merkki homoudesta. Itse pidän tässä mielessä paljon epäilyttävämpänä esimerkiksi rakennusalaa, jossa hiestä kiiltävät miehet työskentelevät ilman paitaa", Carter sanoo. Ja vetää suunsa leveään virneeseen.

Suomeen Carterin toivat vuonna 2001 perhesyyt, joita hän ei välitä sen kummemmin yksilöidä. Hyppy Lontoosta Ouluun ei kuitenkaan ollut ihan pikkujuttu, koska elämä meni kerralla uusiksi. "Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämässä tapahtuu muutoksia, ja ihmisen pitää pyrkiä sopeutumaan niihin ja pitämään silti asiat kunnossa."

Alussa varsinkin kielimuuri ahdisti, joskaan kampaajan työn tekemistä se ei ole missään välissä estänyt.

"Tottakai kielellä on tärkeä rooli, mutta jos on hyvä kampaaja, sen ei pitäisi ratkaista."

Harvoin kampaajan tuoliin edes löytyy Suomessa asiakasta, joka ei ymmärtäisi englantia. Nykyisin käy niinkin, että Carter toimii tulkkausapuna kampaajakollegan ja ulkomaalaisen asiakkaan välillä.

Carter sanoo sopeutuneensa Ouluun hyvin, ja ainakin lähitulevaisuudessa hän on suunnitellut pysyvänsä täällä. Loppujen lopuksi suurkaupungin hälyn ja saasteisen ilman vaihtuminen rennompaan elämänmenoon ja puhtaampaan ympäristöön oli tervetullutta.

Muodista ja lookeista kiinnostunutta Carteria vaatevalikoimien vähyys kuitenkin hieman risoo.

"Kun menee johonkin keskustan liikkeeseen ja ostaa t-paidan, kadulla kävelee heti neljä viisi kaveria vastaan sama paita päällään. Haluan näyttää yksilölliseltä. Kun puen päälle kimaltelevan Rolling Stones -paidan, tiedän, ettei samanlaista varmasti tule täällä vastaan."

Mikäli Oulun lentoaseman läpivalaisussa ihmetellään matkalaukkua, joka reissaa aina Oulusta pois tyhjänä ja Lontoosta palatessaan kukkuroitaan myöten täynnä, tästä on siis kysymys.

Ilmoita asiavirheestä