Saksalaiset evakot ovat ryhtyneet uudelleen vaatimaan takaisin menetetyille alueille Puolassa jäänyttä omaisuuttaan. Uhittelu on synnyttänyt pelkoa seudulla asuvissa puolalaisissa.
Tähän mennessä saapuneesta runsaasta sadasta hyvitysvaatimushakemuksesta valtaosa koskee vanhoja kivitaloja, joiden joukkoon kuuluu myös kaksi arvorakennusta: aatelista alkuperää olevat linna ja palatsi.
Omaisuuden takaisin perääjistä on valtaosa vasta vuoden 1950 jälkeen Puolasta Saksaan palanneita, joita arvioidaan olevan jopa 1,5 miljoonaa.
Kolmannen valtakunnan luhistumisen jälkeen noin 12-14 miljoonaa saksalaista pakkosiirrettiin kutistuneeseen emä-Saksaan Puolan itäosista ja Tshekin sudeettiseuduilta
Saksan menetetyillä alueilla asuvat puolalaiset pelkäävät, että omaisuuttaan takaisin halajavien evakkojen ja heidän perillistensä joukko kasvaisi huimasti, mikäli kaikki Puolan kuntien käsittelyssä olevat haasteet ja hakemukset tulisivat hyväksytyiksi.
Talojen omistusoikeus on palautettu muutamille evakoille vuosien varrella.
Kommunismista vuonna 1989 markkinatalouteen siirtyneen Puolan kaikki ulkoministerit - poliittisesta väristä huolimatta - julkaisivat äskettäin vetoomuksen, jossa he korostavat naapurimaiden pitkään harrastamaa sovintopolitiikkaa.
"Toivomme, että kaikki omaisuusvaatimukset voitaisiin hoitaa pois päiväjärjestyksestä yhteishengessä", istuva ulkoministeri Wlodzimierz Zimoszewicz täsmentää.
Kommunistihallinto luopui lisävaatimuksista
Kuusi ulkoministeriä muistuttaa Puolan kommunistihallituksen luopuneen vuonna 1953 kaikista lisäkorvausvaatimuksista Saksalta.
Lisäksi naapurimaiden piispat antoivat vuonna 1965 yhteisen julistuksen sovinnosta ja hyvitysvaatimusten hautaamisesta.
Liittokansleri Willy Brandtin syvästä kumarruksesta vuonna 1970 Varsovan Gheton muistomerkillä alkanut liennytysvaihe monipuolisti ja syvensi Saksan ja Puolan suhteita.
Myös liittokansleri Gerhard Schröder on vakuuttanut, ettei hän lämpene omaisuusvaatimusten esittämisvaateille.
Toisaalta Puola ei ole pekkaa pahempi, sillä hyväksyihän maan parlamentti sejm syksyllä 640 miljardin dollarin sotakorvausten esittämisen Bonnin hallitukselle Hitlerin Saksan toisen maailmansodan aikana aiheuttamista valtavista tuhoista.
Kaikkien puolueiden hyväksymä ponsilause ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi johtanut varsinaisiin toimenpiteisiin.