Angela Merkelin vaalivoitto nostaisi hänet Euroopan selvästi vahvimmaksi poliitikoksi. Saksa saattaa silti myös ajautua tilaan, jossa kunnolla toimivaa hallitusta on vaikea koota.
Tämän viikon sunnuntaina pidetään vuoden tärkeimmät eurooppalaiset vaalit. Saksan tilanteen kehittymisellä on merkitystä paljon maan rajojen ulkopuolella, sillä Saksalla on nyt harvinainen tilaisuus ottaa henkisesti eräänlainen eurooppalainen vetovastuu.
Läntisen Euroopan kolmesta suuresta maasta Britannian pääministerin Gordon Brownin poliittinen asema kotimaassaan on tällä hetkellä hyvin heikko, ja se vaikuttaa myös hänen kansainväliseen painoarvoonsa. Sitä ei juurikaan ole.
Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozyllä riittää energiaa ja kunnianhimoa vaikka muille jakaa, mutta tämä ominaisuus on muuttunut samalla hänen rasitteekseen. Sarkozystä ei luontevasti ole eurooppalaiseksi johtohahmoksi.
Jäljelle jää Saksa ja sen liittokansleri Angela Merkel, joka on vähäeleisesti mutta varmasti vahvistanut koko ajan asemiaan. Siinä auttaa, että hyvin vientiriippuvainen Saksa on operoinut talouskriisin keskellä taitavasti. Vaikka talous on sielläkin vuoden mittaan taantunut, seurauksena ei ole ollut massatyöttömyyttä tai sosiaalista levottomuutta. Tuoreimmat bonuspisteensä Merkel sai, kun Opel-automerkki pystyttiin uskottavalla tavalla pelastamaan.
Merkelin päähaastaja vaaleissa on ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier, sosialidemokraattisen SPD:n liittokansleriehdokas. Jotain kertoo, että maan ulkopuolella harva edes tunnistaa Saksan ulkoministerin nimeä.
Edellisvaalien tuoman pattitilanteen myötä Saksaa on tämän kauden hallinnut suuri koalitio, oikeiston (CDU/CSU) ja vasemmiston (SPD) yhdistelmä. Kumpikaan maan perinteisistä suurpuolueista ei olisi tätä halunnut, mutta muita vaihtoehtoja ei jäänyt jäljelle.
Tämä koalitio on henkilöitynyt nimenomaan Merkeliin. Siinä auttaa SPD:n oma hajaannus. Puoluejohtajia on tullut ja mennyt kuin pyöröovista, ja vaaleissa kansleriehdokas ja puheenjohtaja (Franz Müntefering) ovat kaksi eri henkilöä.
Lisäksi SPD:tä rokottaa, että puolue vuotaa vasemmalle. Juuriltaan itäsaksalainen mutta uusiutuneena valtakunnalliseksi vaikuttajaksi noussut vasemmistopuolue die Linke on nopeasti lisännyt kannatusta ja menestynyt osavaltiovaaleissa. Se merkitsee uutta asetelmaa.
Jos Merkel pysyy liittokanslerina, hänen on helppo nousta Euroopan tämän hetken vahvimmaksi poliitikoksi. Sellaiselle roolille on tilausta, sillä Euroopassa on vallinnut eräänlainen johtajuusvaje. Pitkään aikaan ei ole noussut yleisesti arvostettuja, valtiomiesluokkaa olevia hahmoja. Samaan aikaan vallassa saattaa olla Silvio Berlusconin tapaisia täysin epäuskottavia ilveilijöitä.
Merkelin kristillisdemokraatit ovat varmasti vaalien jälkeen Saksan suurin puolue, siitä ovat kyselyt yhtä mieltä. Se ei silti vielä takaa, että hänen jatkokautensa olisi itsestäänselvyys. Puolue ei yksin yllä enemmistöön. Jos enemmistöä ei synny edes liberaalien kanssa, edessä voi jälleen olla poliittinen pattitilanne. SPD:n johtaman vasemmistokoalition synnyttämisessäkin nimittäin on tekemistä.
Sekä Saksalle että koko Euroopalle olisi parasta, että vaalien myötä syntyy selkeä edellytys joko Merkelin tai Steinmeierin johtamalle hallitukselle. Uusi suuri koalitio saadaan aina kokoon, mutta se ei ole luonteva tapa johtaa Saksaa -- olkoonkin, että Merkel on ottanut tilaisuudestaan kaiken irti ja jättänyt hallituskumppaninsa näkymättömiin.