Sieluttomien kerrostalojen väliin puristuksiin jääneen entisen koulurakennuksen kellarikerroksessa toimii avustusruokala, jossa Steffi S. käy lähes joka päivä syömässä kahden lapsensa kanssa.
"Täällä ei tarvitse hävetä, sillä täällä kaikilla on samat ongelmat", sanoo jälleen raskaana oleva 23-vuotias yksinhuoltaja.
Pitkäaikaistyötön Axel istuu pöydässä poikiensa Kevinin ja Jasonin kanssa ja syö päivän annosta, lihapullia ja villiriisiä.
"Tämä on pojille hyvä paikka, sillä heille on täällä kavereita. Muuten he istuisivat sisällä kaiket päivät." Ruokala kaikuu poikien ja tyttöjen huudoista, kuten ruokalat yleensäkin. Tämän paikan aikuisilla elämä näyttää kuitenkin olevan kateissa tavanomaista pahemmin.
Kristillinen Die Arche -järjestö alkoi seitsemän vuotta sitten tarjoilla ilmaista keittoa berliiniläisen Hellersdorfin kaupunginosan lapsille ja nuorille. Ruokalan perustaja, pastori Bernd Siggelkow oli vuonna 2000 tällaisen avustustoiminnan uranuurtaja Saksassa.
Sittemmin samanlaisia ilmaisruokaloita on noussut kaikkialle maahan.
Kasvava osa jää paitsi talouden elpymisestä
Viime toukokuussa Hellersdorfin ruokala, jossa ei käy juuri lainkaan maahanmuuttajia, tarjoili ennätykselliset 680 annosta päivässä.
Talouden elpymisestä huolimatta yhä useammat nuoret elävät köyhiksi luokiteltavissa perheissä.
Kuluvan vuoden maaliskuussa 2,6 miljoonaa saksalaista lasta ja nuorta eli sosiaaliavun varassa.
Saksan lastensuojeluliiton (Kinderschutzbund) elokuun lopussa julkistamien tilastojen mukaan tämä on 100 000 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.
Järjestön mukaan tämä merkitsee, että perheillä on keskimäärin käytettävissään lasta kohti alle 208 euroa kuukaudessa. On yleisesti tunnustettu tosiseikka, että joka kolmas berliiniläisnuori elää köyhyysrajan alapuolella eli perheessä, jolla on käytettävissään enintään 60 prosenttia keskimääräisestä kuukausitulosta, joka Saksassa on 3 148 euroa.
Politiikka laahaa aina perässä
"Lapsiin kohdistuva köyhyys on asia, jota ei Saksassa haluta tunnustaa", pastori Siggelkow toteaa, mutta "siellä missä on rikkautta, on myös köyhyyttä".
Euron käyttöönotto ja vuonna 2005 toteutettu Hartz IV -uudistusohjelma, joka alensi pitkäaikaistyöttömille maksettavaa korvaussummaa, pahensivat ongelmaa, Siggelkow arvioi.
"Politiikka reagoi aina liian myöhään, ja näiden syrjäytyneiden ihmisten jokapäiväisen elämän parantamiseen menee vuosikausia", pastori jatkaa.
Hellersdorfin avustusprojektin johtoportaassa työskentelevä Wolfgang Büscher lisää, että nykytilanteessa vaarana on se, että luodaan eräänlaisia köyhien "dynastioita", joiden lapsilla ei ole enää kanssakäymistä parempiosaisten lapsien kanssa.
Hellersdorfin ruokalan kanta-asiakkaisiin kuuluva Karin Resche kertoo, että kun hän on maksanut vuokran ja laskut, hänelle ja hänen kahdelle pojalleen jää loppukuun tarpeita varten vain 200 euroa.
Kesällä tapahtunut maitotuotteiden hinnankorotus ja tulossa olevan leivän kallistuminen tekevät kuun loppupäivät entistäkin tukalammiksi.
Karinin vanhin poika saisi kyllä aterian koulussa, mutta se maksaisi 18 euroa kuussa. Se on liikaa. "Niinpä olemme käyneet täällä syömässä päivittäin jo viiden vuoden ajan".
Liittokansleri Angela Merkelin kokoomushallitus on hyvin tietoinen siitä, ettei pahasta lapsipulasta kärsivällä maalla ole varaa kohdella lapsiaan huonosti.
Eikä Merkel olekaan jäänyt toimettomaksi.
Elokuussa hallitus ilmoitti aikovansa korottaa pienituloisille perheille maksettavia lapsilisiä. Suurperheiden huoltajien työttömyyskorvauksia on myös tarkoitus tarkistaa ylöspäin.
Auttajat ehdottavat ilmaista kouluateriaa
Perheiden taakan keventämiseksi hallitus on jo päättänyt kolminkertaistaa päivähoitopaikkojen määrän vuoteen 2013 mennessä.
Liittokansleri korostaakin usein, että Saksan hyvässä vauhdissa olevan talouskasvun tulee "koitua kaikkien hyväksi". Pastori Siggelkowin mielestä paras tapa auttaa lapsia olisi tuoda apu suoraan heille itselleen esimerkiksi ruokakuponkien tai ilmaisen kouluaterian muodossa, joista jälkimmäistä ollaan parhaillaan kokeilemassa Ranskassa.
Siggelkow perustelee tätä sillä, että vanhemmat saattavat olla perin huonoja taloudenpitäjiä.
Tuntematonta auttajille ei ole sekään, että vanhemmat jopa myyvät hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjoamat lasten joululahjat saadakseen niistä rahaa itselleen.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate
Ainakin 2,6 miljoonaa lasta ja nuorta elää sosiaaliavun turvin