Saksaa kutsuttiin vielä 1990-luvulla Euroopan sairaaksi mieheksi. Maan talous oli rapautunut, ja monet ongelmat tuntuivat tuolloin kivitalonkorkeilta. Nyt samainen Saksa loistaa Euroopassa menestyksellään. Maan talous ja sen yritykset ovat huippukunnossa.
Saksan menestykseen on monta syytä. Laatu ja kova työkulttuuri leimaavat kansakuntaa. Saksassa on erityisen vahva keskisuurten yritysten joukko, joka on ammentanut kehittyvien maiden – kuten Kiinan – kasvusta. Sinne on riittänyt hyvähintaista vietävää tavaraa.
Saksojen yhdistyminen oli huima suoritus. Juuri siihen tarpeeseen luotiin yrityksille nykyään sovellettava käytäntö, avaamislauseke. Kun Saksojen välillä oli suuri tuottavuusero lännen hyväksi, vanhassa idässä otettiin yhdistymisen jälkeen käyttöön avaamislausekkeet. Työehtosopimusten tietyistä ehdoista voidaan työpaikoilla sopia toisin tarpeen vaatiessa.
Tällä avaamiskäytännöllä otettiin kiinni kilpailuero maan osien välillä, ja kun keino osoittautui toimivaksi, sitä on jatkettu menestyksellä myöhemminkin.
Avaamislausekkeella on työaikoja ja palkkoja järjestelty uudelleen paikallisesti. Kun yritys saa ison tilauksen, työpaikalla tiedetään, miten työt tulee järjestellä. Samoin työpaikoilla tiedetään, miten aika tulee käyttää parhaiten, jos tilauskirja ei ole täynnä. Olisiko juuri silloin oikea aika kouluttaa tai pitää lomia?
Tietenkin tällainen toimintatapa luo yritykselle etua. Töitä tehdään silloin, kun niitä on, ja sitten toisin päin joustetaan. Tämän lisäksi 2000-luvun alussa silloinen Saksan liittokansleri Gerhard Schröder asetti yhden miehen komitean, Peter Harzin, pohtimaan keinoja työllisyyden parantamiseksi. Harzin mallissa työn vastaanottaminen ja sitä kautta tekeminen on aina ensisijaista. Sosiaaliturva täydentää ja turvaa oikeasti silloin, kun työtä ei ole, tai sitä on vain vähän.
Suomessa passiivinen työttömyysturva ei riittävästi kannusta ottamaan vastaan työtä – osa-aikaista tai vaikka määräaikaista.
Kun maan hallitus hiljattain esitti koeajan pidentämistä, ay-liike reagoi heti, ettei käy. Tämä on valitettavaa, koska koeajan pidentäminen voisi pienentää riskiä palkata uusi työntekijä. Aivan erityisesti tämä auttaisi palkkaamaan nuoria. Eikö työpaikka olisi parempi vaihtoehto kuin nousukaudella tehty päätös neljän kuukauden koe-ajasta?
Saksan menestystä seurataan muualla Euroopassa kateellisena. Suomalainen työmarkkinaryhmä matkusti vuosi sitten tutustumaan tähän ihmeeseen. Matkalla kuulimme esityksiä siitä, mitä maassa on tehty ja millä menestyksellä.
Joku voisi ajatella, että meillä suomalaisilla olisi saksalaisilta opittavaa, kunnes kuulin suomalaisen ay-johtajan kommentin. ”Vaikka tämä täällä Saksassa toimii, ei ole sellaisenaan Suomeen tuotavissa”, sanoi ay-johtajamme.
Suomen Pankin ennusteen mukaan maamme on vakavassa tilanteessa. Pankki ennustaa matalan kasvun jatkuvan seuraavat kymmenen vuotta. Se myös esitti työelämän joustoja ratkaisuksi nostaa työllisyyttä.
Olemme tarponeet jo liian monta vuotta talouden suossa. Menneisyydestä ei löydy lääkkeitä käänteeseen. Voimme ainoastaan oppia tehdyistä virheistä. Emme voi hinnoitella itseämme kalliimmaksi kuin kilpailijamme Saksa ja Ruotsi.
Nyt voimassa oleva työllisyys- ja kasvusopimus kuroo tätä eroa kiinni, mutta se tarvitsee jatkoa vuosiksi eteenpäin. Meillä ei ole moneen vuoteen palkankorotusvaraa.
Kun palkkoja ei voi korottaa, kansalaisten ostovoima pitää turvata. Siksi esitämme ensi vaalikaudelle yhteensä neljän miljardin kevennyksiä nimenomaan työn verotukseen. Keskituloiselle tämä tarkoittaisi 130 euroa kuukaudessa enemmän käteen.
Äärimaltilliset palkankorotukset ja tuntuvat veronkevennykset ovat lääkkeemme palauttaa suomalainen kilpailukyky. Kun vielä parannamme työmarkkinoiden joustavuutta ja hyödynnämme olemassa olevia joustavien ratkaisujen mahdollisuuksia merkittävästi nykyistä enemmän, ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme.
Tuottavuutemme on repsahtanut, eikä siihen ole nopeaa lääkettä. Investoinnit ja uusi teknologia ovat parhaat siihen. Digitalisaatio niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla on iso mahdollisuus, johon meidän tulee tarttua.
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) toimitusjohtaja.