Saksan pyrkimys uudistaa talouttaan näyttää vihdoin tuoneen hyviä tuloksia. Kiistely päivähoidosta kertoo kuitenkin samaan aikaan vanhoillisen jäykästä yhteiskunnasta.
Ei ole kovin kauan siitä, kun Saksan tilanteesta kirjoitettiin yleensä huolestunein ja jopa alistunein sävyin. Työttömyys oli kymmenen prosentin luokkaa, työmarkkinat näyttivät toivottoman jäykiltä, poliittiset olot olivat vaikeat ja entinen Euroopan moottori vaikutti ylipäätään kovin väsähtäneeltä.
Mutta jotain on tapahtunut. Saksa on tullut takaisin Euroopassa niin talouden kuin politiikan keskipisteeseen. Liittokansleri Angela Merkel on kyennyt ottamaan eurooppalaista johtajuutta. Toden teolla tämä rooli ratkeaa kesäkuussa. Silloin edessä on iso kaksoishaaste. Rikkaiden G8-maiden huippukokouksessa Merkel koettaa pystyä mahdottomaan eli löytämään ilmastokysymyksissä yhteistä näkemystä Euroopan, Yhdysvaltain ja Venäjän kesken.
EU-puheenjohtajuuden päätteeksi Merkel taas tavoittelee perustuslain herättämistä henkiin. Siinä ei ratkaisun aikoja ole vielä käsillä, mutta jo liikkeelle pääsy olisi iso asia.
Ranskassa on tuolloin uusi ja vielä kokematon presidentti, Britanniassa Tony Blairin kausi elää viimeisiä hetkiään. Merkelillä on tilaa nousta Euroopan keulakuvaksin ja hyvät mahdollisuudet siihen.
Uutiset Saksasta puhuvat nekin puolestaan. Maalla menee pitkästä aikaa aidosti hyvin, tai ainakin entistä selvästi paremmin. Jo ennen Merkelin valtakautta Saksassa pystyttiin näkemään, että uudistukset ovat välttämättömiä. Ammattiliittojen kanssa leivottiin ratkaisuja, jotka mahdollistavat työvoimakustannusten alentamisen tai ainakin niiden hallinnan. Ne olivat vaikeita kompromisseja, kuten aina tällaisissa tapauksissa, mutta ne joka tapauksessa saatiin aikaan.
Nyt työttömyys on selvässä laskussa. Julkinen talous paranee, ja viime vuoden talouskasvu 2,5 prosenttia oli odotettua parempi. Saksalaiset yritykset ovat jälleen ryhtyneet investoimaan Saksaan.
Huomattavaa on, että Kiina-ilmiöstä hokevassa maailmassa Saksalla on kansainvälisestä vientikaupasta yhä kaikkein suurin siivu eli noin kymmenen prosentin osuus. Se on enemmän kuin on Yhdysvalloilla, Kiinalla tai Japanilla. Jos Saksa pystyy pitämään tämän aseman tai jopa nostamaan sitä, mikä on mahdollista, se käy malliesimerkistä "vanhan" teollisuusvaltion uusiutumisesta. Suomen kaupalle Saksan elpyminen on hyvä uutinen.
Samaan aikaan saksalaisen yhteiskunnan eräät asenteet ovat kuitenkin pysyneet jopa hämmästyttävän jäykkinä. Maassa käyty keskustelu päivähoidosta ja naisten paikasta on Suomeen nähden melkein kuin kumpujen yöstä. Käytännössä naisten on ollut valittava lasten kanssa kotiinjäämisen tai työpaikan välillä, sillä päivähoitopaikkoja ei etenkään läntisen Saksan puolella ole alkuunkaan tarvetta vastaavasti. Alhainen syntyvyys kertoo siitä, mitä valintoja naiset ovat tehneet, kun lasten ja uran yhdistäminen ei onnistu.
Pääsiäisen alla syntyneen päätöksen mukaan Saksa järjestää vuoteen 2013 mennessä joka kolmannelle lapselle hoitopaikan. Kaikki tähän liittyvät käytännön kysymykset -- rahoitus, tilat, henkilökunta -- ovat yhä auki. Pohjoismaisittain itsestäänselvät asiat ovat Saksassa aivan muuta, eikä esimerkiksi miesten jääminen hoitovapaille tule kuuloonkaan.
Vaikka maan talous on saatu jaloilleen, arvomaailman jäykkyys hidastaa yhteiskunnan muuta kehitystä. Hoitopaikkojen lisäyspäätös on merkki, että tässäkin otetaan vähitellen askelia uuteen suuntaan.