Berliinin Bellevuen nykyinen linnanherra on kuin ujo tavis. Hän on tuskin muotoillut suuria, vavahduttavia ajatuksia tai onnistunut herättämään moraalia kohottavaa keskustelua, kuten vaikkapa gandalfimaisen viisaalla ja ylevän etäisellä edeltäjällä Richard von Weizsäckerillä oli tapana. Silti on Saksan ylintä edustajaa viime viikot kehuttu kaikin tavoin.
Saksalaiset tuskin edes tunsivat Horst Köhleriä, kun hänet nimitettiin liittopresidentiksi 2004. Hän ei nimittäin ole poliitikko kuten kahdeksan edeltäjäänsä. Silti Köhler oli ehtinyt tehdä mittavan uran kulisseissa ja esimerkiksi neuvotellut liittokansleri Helmut Kohlin niin sanottuna sherpana - sana viittaa Himalajan kovakuntoisiin kantajiin - Saksojen yhdistymissopimuksen.
Kolme neljästä saksalaisesta toivoo nyt Köhlerin jatkavan toisenkin kauden. Kristillisdemokraatit ja liberaalit antavat Köhlerille, joka ohitti neutraalina ehdokkaana ministeri Wolfgang Schäublen, uudestaan täyden tukensa. Sosiaalidemokraateistakin enemmistö puoltaa oikeiston edustajaa.
SPD tosin kaipaa kipeästi profiilin kohotusta, joten puolue elättelee ehdokkaakseen politologi Gesine Schwania. Häntä tarjottiin jo 2004. Eurooppa-yliopisto Viadrinan johtaja tarvitsisi kuitenkin tuekseen paitsi punavihreän liittoutuman myös voimistuneen vasemmistopuolueen. Täyspunainen liitto muuraisi pahasti umpeen ensi vuoden liittopäivävaalien mahdollisia asetelmia.
65-vuotiaan Köhlerin suostumusta odotetaan näinä päivinä. Liittopäivien ja osavaltioiden edustajista koostuvan liittokokouksen, jonka ainoa tehtävä on valita liittopresidentti viiden vuoden välein, kokoontuu tasan vuoden kuluttua, Saksan perustuslain vuosipäivänä 23. toukokuuta.
Köhleriltä puuttuvat kaikki maailmanmiehen eleet. Mutta hän on onnistunut osoittamaan ponnistelevansa kaikkien eteen. Hän teki itsenäisen päätöksen jättäen RAF-terroristin armahtamatta ja osoitti Israelin vierailulla hyvää tahtoa pienellä eleellä: aloittaen puheensa parlamentissa hepreaksi.
Olisiko hän vihdoin löytämässä omanlaisensa vaikuttajan roolin haparoinnin sijaan? Vastikään hän on aikaansaanut Saksassa suoranaisen hälyn nimittäessään keikkuvia rahamarkkinoita "hirviöksi". Vasemmistollekin kelpaa mainiosti se, että valtionpäämies kritisoi yritysten maksavan aivan liikaa palkkaa johtajilleen.
Köhler on pätevä arvioimaan taloutta, kutsuttiinhan hänet takaisin Saksaan Kansainvälisen valuuttarahaston johtajan tuolilta. Omimmillaan hän tuntuu kuitenkin liikkuvan Afrikassa, varoittamassa rahoittajien kaksinaismoraalista ja ohjaamassa länsimaita "auttamaan afrikkalaisia auttamaan itseään". Tarvitaan kärsivällisyyttä ja optimismia, sillä "juokseva vesi ei koskaan hyppää reiän yli", Köhler lainaa ghanalaisia.
Köhlerin kansansuosion todellinen vaikutin kuitenkin lienee se, että häntä pidetään aidosti myötätuntoisena. Saksan ylin edustaja on kotoisin pienistä oloista. Puolasta paennut perhe eli sodan jälkeen vuosia pakolaisena ennen kuin pääsi asettautumaan ja poika sai opettajalta suosituksen koulutielle.
Myötäelämiseen kykenevää johtohahmoa Saksa tarvitseekin juuri nyt, kun vasta on selvinnyt, että peräti joka neljäs saksalainen elää korkeintaan 780 eurolla kuukaudessa tai juuri köyhyysrajaa hipoen, toimeentulotuen turvin.
arja.mikkola@kaleva.fi