Saksan vapaaehtoisen asepalveluksen suosio on ylittänyt kaikki odotukset. Viime heinäkuussa voimaan tulleen puolustusvoimauudistuksen jälkeen noin 9 000 saksalaista on värväytynyt armeijaan. Määrä on lähes kaksinkertainen hallituksen ennakkoarvioihin verrattuna.
Asevelvollisuusarmeijasta luopumisesta ilmoitettiin toissa vuoden lopulla. Uudistuksella pyrittiin tekemään Saksan armeijasta joustavampi ja taloudellisempi.
Alku ei näyttänyt hyvältä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana joka neljäs värväytynyt keskeytti armeijan.
– Onhan se reilua, että ihmiset voivat jättää armeijan kesken, kun he kerran tulevat sinne vapaaehtoisesti, sanoo itäisessä Saksassa sijaitsevan Beelitzin tukikohdan komentaja, everstiluutnantti Boris Nannt.
Sen jälkeen rekrytointiongelmia ei ole enää ollut. Beelitzin kaikki neljännesvuosittain haettavat 140 sotilaanpestiä on täytetty joka kerta.
Nanntin mukaan ne sotilaat, jotka jäävät armeijan alun jälkeen, ovat ensiluokkaisia.
Onnistunut imagokampanja
Ennen armeijauudistusta Saksassa pelättiin, että armeija täyttyisi entisen Itä-Saksan alueelta tulevista työttömistä. Kauhuskenaarioiden mukaan itäpainottunut armeija olisi johtanut myös itäsaksalaisten suurempaan kuolleisuuteen sotatilanteissa, mikä olisi kasvattanut kaunaa idän ja lännen välille.
Pelot ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Tilastojen mukaan armeijaan värväytyy suhteellisesti koko lailla sama määrä sotilaita eri puolilta Saksaa. Itäsaksalaisia on sotilaista sama kuudennes kuin Saksan väestöstäkin.
Osasyynä värväyksen odottamattomalle menestykselle on ollut Saksan armeijan imagokampanja. Se on tuutannut televisiossa ja radiossa Wir dienen Deutschland ( Me palvelemme Saksaa) -spotteja, jotka ovat olleet merkittävä osa armeijan kasvojenkohotusta.
Nannt on siviiliammatiltaan myyntimies. Hänen mukaansa värväyksen onnistuminen on vain puoli voittoa.
– Kyse on poliittisesta koulutuksesta. Ihmisille pitää näyttää, mitä kasarmin muurien takana tapahtuu.
Tätä varten avoimien ovien päiviä sun muita julkisuustempauksia järjestetään Saksan armeijassa harva se päivä.
Arki ennallaan
Mainoksista huolimatta arki armeijassa ei ole aiempaa hohdokkaampaa. Beelitzin kasarmilla herätään edelleen puoli viideltä aamulla ja tarvotaan kymmenien kilometrien marsseja.
– Meidän piti juosta kymmenen kilometrin matka 18 kilon reppu selässämme. Ei uskoisi, että kukaan tekisi tätä vapaaehtoisesti, mutta muut alokkaat kannustavat ja jälkeenpäin tuntee saavuttaneensa jotain, sanoo toista kuukautta palveleva Christian Mumber.
Mumberin valitsi tätä juttua varten haastateltavaksi Saksan armeija. Mumber, 18, kertoo päätyneensä armeijaan ystävänsä suosituksesta.
– Hän sanoi, että pitäisin tästä ja että minulle jäisi paljon hyviä tarinoita kerrottavaksi.
Mumber kertoo harkitsevansa vakavasti pestautuvansa armeijan palvelukseen myös seuraaviksi neljäksi vuodeksi.