Berliini Työttömyys pyörii ennätysluvuissa, väkeä irtisanotaan päivittäin ja maan talous on muutenkin rempallaan. Suuryritysten johtajat nauttivat kuitenkin miljoonapalkkoja. Yhtälön sopivuudesta väitellään Saksassa perusteellisesti.
Kesäkuussa Saksan ykköspankin Deutsche Bankin tilaisuudessa liittopresidentti Johannes Rau (SPD) arvosteli tiukasti yritysjohtajien korkeita palkkoja ja vaati heiltä vastineeksi yhteiskunnallista vastuuta. Isäntänä toimi 6,9 miljoonaa euroa vuodessa ansaitseva pääjohtaja Josef Ackermann. Valtakunnan poliittinen päämies Rau puhui vaivaisen 276 000 euron äänellä.
Isännän ja kunniavieraan välinen valtava tulokuilu peilaa hyvin Saksassa kuohuvaa keskustelua siitä, ovatko yritysjohtajat nykytilanteessa ylipäätään palkkansa arvoisia.
Näihin päiviin asti kukaan ei ole ollut tarkkaan selvillä mitä suurimpien pörssinoteerattujen yritysten vetäjät ansaitsevat, puhumattakaan pienemmistä tekijöistä. Salamyhkäisyyttä ovat lisänneet johtajille myönnetyt optiot ja muut ekstrat varsinaisen kuukausipalkan lisäksi. Frankfurtin pörssin DAX-listan 30 yrityksestä vain kahdeksan on julkistanut johtonsa palkat.
Toukokuun lopulla liittohallituksen asettama, teräskonserni Thyssen-Kruppin hallintoneuvoston puheenjohtaja Gerhard Crommen ohjaama asiantuntijakomitea suositti pörssiyhtiöiden johtajille selkeämpiä pelisääntöjä, joiden mukaan muun muassa palkat pitäisi julkistaa ja optioiden kattoa rajoittaa. Crommen ryhmän mielestä osakkeenomistajien ja sijoittajien täytyy tietää vastaavatko panostukset tuloksia. Samoilla linjoilla on myös EU:n komissio.
Varjostava talouslama on kasvattanut painetta Crommen ajatusten suuntaan. Ikään kuin yleisön pyynnöstä Saksan oikeusministeri Brigitte Zypries (SPD) on uhannut vaikka lakiteitse pakottaa kaikki pörssiyhtiöiden johtajien verotettavat tulot julkisiksi viimeistä senttiä myöten. Johtajat tyrmäävät julkistamispakon täysin.
Mersumies kärjessä
Johtajien palkat ovat Saksassa kaksikertaisuneet viidessä vuodessa. Osakkeenomistajia on ärsyttänyt taas se, että useimpien yhtiöiden osakekurssit ovat vastaavasti romahtaneet varsinkin parin vuoden aikana. Väliin myrskyisissä yhtiökokouksista osakkaat ovat vaatineet, että johtajien palkat olisivat edes jotenkin suhteessa yhtiön tulokseen ja kurssikehitykseen.
Ryöpytys on joskus tuottanut myös tulosta. Esimerkiksi Lufthansan pääjohtajan paikalta hallintoneuvoston puheenjohtajaksi hiljattain siirtynyt Jürgen Weber lupasi luovuttaa korotetun palkkaosuutensa hyväntekeväisyyteen.
Tilintarkastusyhtiö Ernst & Youngin laskelmissa Daimler-Chryslerin hallituksen puheenjohtaja Jürgen Schrempp tienaa 10,8 miljoonan euron vuositulolla Saksassa eniten. Toista sijaa pitää IT-alaa edustavan SAP:n johtaja Henning Kagermann 7,5 miljoonalla ja kolmatta vuodessa ykköspaikalta pudonnut Deutsche Bankin Ackermann.
Nokian Jorma Ollila pärjää yli kymmenellä miljoonalla mainiosti saksalaisiin verrattuna.
Dax-yhtiöiden johtajat ansaitsevat ilman optioita keskimäärin 2,12 miljoonaa euroa. Kansainvälisellä mittarilla saksalaiset eivät kuulu hyvätuloisimpaan päähän, sillä 50 suurimman eurooppalaisen firman johtajan keskipalkka liikkuu 2,95 miljoonassa eurossa. Amerikkalaisjohtajat pääsevät vieläkin korkeampiin lukuihin.
Korkeiden palkkojen puolustajat vetoavat juuri kansainvälisiin markkinoihin. Heidän mukaansa hyvät johtajat karkaavat muille maille, ellei heille makseta kunnolla.