Millainen superhiihtäjä syntyisi, jos lajin suomalaisista perinteistä otettaisiin kaikki irti saksalaisella tehokkuudella? Ismo Hämäläinen on usein pohtinut asiaa. Voitaisiinko Suomessakin hyödyntää isoja valtion laitoksia, kuten vaikka armeijaa, superhiihtäjän rakennustyössä?
Ehkä skandinaavinen mentaliteetti ei sittenkään istuisi saksalaisen järjestelmälliseen systeemiin, Saksan hiihtomaajoukkueen naisia ja sprintterimiehiä valmentava suomalainen hiihtomies pohtii.
"Sitä paitsi suomalaisessa hiihtokulttuurissa urheilijan ja henkilökohtaisen valmentaja side on hyvin vahva, eikä se istu saksalaiseen tapaan toimia", Hämäläinen arvelee. Ehkä suomalaisen ja saksalaisen järjestelmän välimuoto olisi siis paras.
Heinolalainen Hämäläinen kulkee Rukan maailmancup-vilinässä Saksan hiihtoliiton Deutscher Skiverbandin (DSV) puna-kelta-mustassa, Audilla ja Adidaksella koristellussa toppatakissa. 2002-2006 Suomen naisten hiihtomaajoukkuetta valmentanut Hämäläinen siirtyi toissa kesänä DSV:n leipiin, Saksan sprinttijoukkueen valmentajaksi neljän vuoden sopimuksella.
Sapporon MM-kisojen aikaan viime talvena maajoukkueen naiset toivoivat Hämäläistä omaksi valmentajakseen. Lisäksi suomalaisen vastuulla on viisi miessprintteriä.
Massaa vähemmän
kuin Suomessa
Saksa on monen hiihtoihmisen mielestä se mielenkiintoinen maa, jota kannattaa nyt seurata. Kirkkaimpien supertähtien Tobias Angererin ja Evi Sachenbacher-Stehlen perässä hiihtävät Axel Teichmann, Jens Filbrich, Rene Sommerfeldt, Franz Göring, Claudia Künzel-Nystad, Stefanie Böhler...
Menestyksen takana ovat toki 85-miljoonaisen kansan jättimäisten markkinoiden rahat, mutta ennen muuta kyse on kolmeen pääharjoituskeskukseen keskitetystä järjestelmästä.
Hiihtäjämassaa on junioreissa suhteessa paljon vähemmän kuin Suomessa, mutta tehokas systeemi jauhaa siitä kaiken irti. DSV:llä on alueellisia, palkattuja valmentajia jo junioreille.
"Karkeasti voi verrata niin, että kun Suomessa ollaan viikko leirillä ja viikko kotona, Saksassa tehdään toisinpäin. Maajoukkuevalmentajana olen jokaisen hiihtäjän henkilökohtainen valmentaja", Hämäläinen selittää.
"Kun kaikki on tarjolla valmennuskeskuksissa, hiihtäjän ei tarvitse koota pakettia pienistä palasista."
Hiihto ei ole Saksassa superlaji, mutta tarpeeksi kiinnostava kuitenkin houkutellakseen yleisöä ja sponsoreita niillä alueilla, missä on lunta.
"Kiinnostus on jotenkin luontevaa. Kun päävalmentaja Jochen Behle menee jonnekin, aina riittää juttukavereita", Hämäläinen kuvaa.
Pehmeyttä johtamiskulttuuriin
Läpeensä laitostuneen saksalaishiihtäjän parhaat ja pahimmat puolet ovat samat. 16-vuotiaana järjestelmän nielaisemalle kolmikymppiselle on puolet elämästä kerrottu, mitä pitää tehdä. Ero suomalaisurheilijaan, suureen individualistiin, on suuri.
"Johtamismalli on hyvin autoritäärinen. Olen yrittänyt pehmentää sitä ja rohkaista urheilijoita ajattelemaan itsekin", Hämäläinen naurahtaa.
"Heille on ollut uutta se, että harjoittelua voi ja pitääkin muuttaa kunkin henkilökohtaisten tuntemusten mukaan."