Saksan liittotasavallan Helsingin-suurlähettiläs Hanns Schumacher otti Kalevaan kirjoittamassaan Puheenvuorossa 30.4. merkittävällä tavalla kantaa Lapin sotaan ja ylipäätään koko Suomen ja Saksan sodanaikaisiin suhteisiin, joista on riittänyt keskustelua näihin aikoihin asti.
Vaikka nykyinen sukupolvi ei 60 vuoden takaisista asioista ole millään tavoin vastuussa, Schumacher pyysi anteeksi Lapin mieletöntä hävittämistä ja poltetun maan taktiikkaa.
Kun silloinen liittopresidentti Johannes Rau Suomen vierailullaan 2001 pahoitteli Lapin sodan tuhoja, sitä pidettiin merkittävänä eleenä. On yhä hyvin huomionarvoista, että Saksan virallinen edustaja pyytää suorin sanoin anteeksi. Tällaisia eleitä on tarpeen arvostaa, sillä niiden avulla pidetään huoli siitä, että menneisyyden mustista varjoista katoavat viimeisetkin rippeet.
Schumacher sijoitti kirjoituksessaan myös Suomen ja Saksan aseveljeyden lainausmerkkeihin, toisin kuin suomalaisessa keskustelussa yleensä on tehty. Hänen mielestään kyseessä oli eri asemassa olleiden maiden tarkoitushakuinen liitto, jossa vain Suomella oli puolusteltava sotapäämäärä.
Jos virallisen Saksan tulkinta on tämä, se avaa myös näkökulmia viime aikoina käytyyn keskusteluun erillissodasta ja vahvistaa käsitystä Suomen omasta taistelusta.
Ensi viikolla edessä ovat voiton päivän juhlat Moskovassa, näyttävä tapahtuma, johon jo etukäteen liittyy hyvin monia historian tulkinnoista lähteviä jännitteitä. Olisi aihetta toivoa, että Schumacherin vetoomus kantaisi Moskovan tilaisuuteen asti: historian tosiseikat on syytä tunnustaa, mutta niistä ei pidä enää tehdä mitään tunneperäistä teemaa päivän politiikkaan.