Makkaraa järsivät, läskimahaiset ukot odottavat, että rasvan kärystä kannetaan pöytään lisää olutta ja sikaa. Ties kuinka monetta tuoppia killitetään silmät ristissä.
"Halusin etsiä mielikuvien Saksaa", Iikka Tolonen kertoo.
"Mutta tuohan käy kyllä melkein Suomen kesästäkin!"
Pohjoisen valokuvagallerian seinillä vaaditaan Saksaa saksalaisille, soudetaan vuoristomaisemassa ja poseerataan sulkahatussa. Kaljanjuonnin lisäksi.
"Tietyllä tavalla näyttely on sillisalaatti dokumentaarista valokuvausta, mielikuvilla leikkimistä ja absurdia kuvakerrontaa", Tolonen selittää.
Omituisuutta etsimässä
Iikka Tolosen Lebensraum-valokuvanäyttelyn esitteessä kuvaaja kertoo, että lähti etsimään identiteettiään Saksasta. Isän sukujuuret velvoittivat matkaan.
Haastattelussa mies naureskelee esittelytekstille. Sukuyhteys Saksaan menee useamman sukupolven taakse.
"Ehkä tämä on enemmänkin satiiria trendikkäästä identiteetin tutkiskelusta", Tolonen sanoo.
Näyttelyn aiheen syynä on enemmänkin henkilökohtainen suhde saksalaisuuteen.
"Eräällä Saksan-matkalla nuorempana mietin, voiko täällä todella olla tällaista. Täytyi ottaa selvää, mikä niitä todella omituisia ihmisiä oikein vaivasi", Tolonen kertoo.
Berliinissä vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana syksystä 2000 kevääseen 2001 kuvaaja näppäsi näyttelyn ensimmäiset otokset. Seitsemän vuotta myöhemmin Tolonen on Saksan ystävä. Tai ellei ystävä, niin tuttava ainakin.
"Täytyy sanoa, että Berliinissä aloin pitää Saksan meiningistä. Jonkinlainen viha-rakkaus-suhde syntyi."
Lebensraumissa Tolonen on tietoisesti kuvannut stereotyyppistä Saksaa. Menetelmäänsä hän kutsuu subjektiiviseksi dokumentarismiksi. Dokumentin keinoin esittämällä kuvat muuttuvat todisteiksi, vaikkakin hieman harhaanjohtaviksi.
"Kuvathan ovat sataprosenttisesti dokumentaristisia. Mitään ei ole järjestetty tai lavastettu", Tolonen sanoo.
"Kliseet on kuitenkin kaivamalla kaivettu. Jos olisin pyrkinyt objektiiviseen dokumenttiin, tulos olisi kaukana tästä."
B-luokan meininkiä
Lebensraumin valokuvat tuovat paikoin mieleen vastamainokset. Vuoristomaisemien reipas baijerilainen kuvataan kännissä Octoberfestillä. Hapankaalista ja sianpaistista koottu perinneannos muuntuu viereisessä kuvassa ihmisjätökseksi vessanpöntössä.
"Minua kiinnostaa elämän absurdius, eriskummallisuus ja sen luoma komiikka. Saksalainen rosoisuus ja tietty B-luokan meininki kiehtoo", Tolonen toteaa.
Freelancer-kuvaajana ja valokuvauksen opettajana itsensä elättävä Tolonen pohtii, että jossain määrin taide on hänelle irrottelua.
"Vakava lähtökohta voi tuottaa humoristisen tuloksen. Esimerkiksi uusnatseja lähdin kuvaamaan totisella asenteella. Lopulta huomasin, että homma alkoi ajautua sivuraiteelle, ja päätin antaa mennä", Tolonen naurahtaa.
Valokuvaajaa ei pelota, että kuvat jäävät muotonsa vangiksi. Katsojalle jää vastuu kuvien sisällön tulkinnasta.
"Olen erittäin tyytyväinen, jos joku katsoo kuviani pelkästään kuvina ja viihtyy niiden parissa. Jos joku saa kuvistani aihetta syvemmille pohdinnoille, se on tietysti hienoa."
Kuvaajan oma taidekäsitys painottaa elämyksellisyyttä.
"Taideteoksen, oli se musiikkia tai kuvataidetta, täytyy toimia muodon tasolla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että haluan tehdä pelkkää muotoa."
Loputon näyttely
Tolosen mukaan Lebensraum on projekti, joka tulee jatkumaan vielä pitkään.
"Tämä on lähtökohtaisesti kontrolloimaton kokonaisuus, joka tulee täydentymään vuosien mittaan. Seuraaville Octoberfesteille olisi taas tarkoitus lähteä", kuvaaja kertoo.
"On hauska nähdä, mihin tämä lopulta johtaa."
Tolosen kaksi vuotta Oulun ammattikorkeakoulun valokuvauksen opettajana ovat sitoneet miehen päivätyöhön. Intoa taiteen tekemiseen kuitenkin on ja aihioista valmistumassa teoskokonaisuuksia.
"Projektini kestävät yleensä pitkään. Ensi kesänä olisi tarkoitus koota näyttely kuvista, joita olen ottanut helsinkiläisistä autonkorjaajista vähän yli kymmenen vuoden aikana", Ilkka Tolonen paljastaa.
Iikka Tolosen Lebensraum Pohjoisen valokuvakeskuksen Rantagalleriassa Oulussa 29.7. saakka.