Tiedot Saksan taloudesta huononevat jatkuvasti. Maan pahat vaikeudet heijastuvat koko Eurooppaan.
Saksan punavihreä hallitus voitti täpärästi syyskuun vaalit, mutta se ei tarkoittanut maan näkymien selvenemistä. Päinvastoin, tiedot Saksan talouden tilasta ovat aina vain hälyttävämpiä. Pahinta on, että näköpiirissä ei ole tilanteen paranemista, vaan vain lisää vaikeuksia.
Saksa on taantumassa, eikä puhe lamastakaan ole enää kaukana. Tämän vuoden talouskasvu jää tuoreimpien arvioiden mukaan vain 0,2 prosenttiin. Samaan aikaan budjettivaje on jo lähellä neljää prosenttia, mikä selvästi ylittää EU:n vakaussopimuksessa määritellyn kolmen prosentin rajan. Työttömiä on nelisen miljoonaa ja määrä on kasvamaan päin.
Saksasta on tullut kiviriippa, jonka vaikeudet hidastavat kasvua koko EU-alueella. Euroopan suurin talous ei voi jähmettyä ilman seurauksia.
Liittokansleri Gerhard Schröderin ja valtiovarainministeri Hans Eichelin ratkaisut tässä tilanteessa ovat verotuksen kiristys ja lisälainanotto. Maahan tulee uusi 15 prosentin pääomatulovero, jonka tuotolla yritetään paikata budjettialijäämää: verotulot ovat muuten jäämässä roimasti alle hallituksen odotusten. Samalla kuitenkin monet varoittavat, että uuden veron seurauksena on vain pääomien pako ulkomaille.
Vaikutelmaksi hallituksen toimista jää, että niillä yritetään ainoastaan hillitä alaspäin vievää kierrettä. Kierteen pysäyttämiseen nämä toimet eivät riitä. Poliittisena seurauksena on ollut äskeisten vaalivoittajien suosion romahdus, mikä entisestään vaikeuttaa Schröderin yrityksiä.
Tässä tilanteessa Saksan talous pystyy erittäin huonosti ottamaan vastaan uusia kehnoja uutisia. Esimerkiksi mahdollinen sota Irakissa olisi ikävä takaisku sille.
Samaan aikaan Saksan ulkopoliittinen asema on myös huonontunut; taustalla vaikuttaa vaalikamppailun aikainen sanasota Yhdysvaltain kanssa. Välit ovat hitaasti paranemaan päin, mutta siinä missä esimerkiksi Ranska on pystynyt etenkin YK:n turvallisuusneuvoston kautta nostamaan profiiliaan, Saksa jättää politiikassaan kasvottoman vaikutelman.
Schröder on hukannut vaalien jälkeisen etsikkoaikansa. Maan työelämän rakenteet ovat raskaat ja yhdistymisen kustannukset painavat yhä päälle. Jos talouskasvu ei käynnisty, niin kuin nyt on käymässä, sillä on väistämättä raskaat seuraukset valtiontaloudelle. Yhteiskunnan jäykkyyden takia merkittävien uudistusten teko vaatii poikkeuksellista poliittista johtajuutta. Sellaista ei ole näköpiirissä, ja vastakkainasettelu oikeisto-opposition kanssa on yhä riitaisampaa.
Vakavien talousvaikeuksien ja sisäpoliittisen heikkouden yhdistelmä saa aikaan sen, että Saksa tuskin saa omin voimin pikaisesti suuntaansa käännettyä. Jos maailmantalous yleisesti lähtee nousuun, Saksa seuraa tietysti mukana. Mutta pikaisesta noususta maailmalla ei ole merkkejä. Nykyinen epävarmuus jatkuu ja heilahdus voi tapahtua aivan toiseen suuntaan. Siihen mahdollisuuteen Saksa on hyvin huonosti valmistautunut.
Euroalueen kannalta tilanteen tekee erityisen hankalaksi se, että myös kahden muun suuren maan - Ranskan ja Italian - talous yskähtelee ja budjettialijäämä lähestyy vakaussopimuksen rajoja.
Saksaa on totuttu ajattelemaan eurooppalaisen talouskasvun veturina. Nyt pelkona on, että se muuttuu jarruvaunuksi.