Saksa on ajautumassa erikoiseen jätekriisiin: jätteitä ei ole liikaa, vaan itse asiassa aivan liian vähän.
Poikkeuksellisessa pulmassa on kyse siitä, että maahan rakennetaan kovalla tohinalla lisää jätteenpolttolaitoksia, vaikka jo olemassa olevatkin riittäisivät huolehtimaan kaikista kotitalouksien tuottamista roskista.
Polttobuumi alkoi vuonna 2005, kun maa kielsi kierrätykseen kelpaamattoman kotitalousjätteen viemisen kaatopaikoille. Ympäristöministeriön mukaan Saksassa toimii jo 68 laitosta, joiden vuosikapasiteetti on 18 miljoonaa tonnia. Kotitaloudet puolestaan tuottavat vuodessa noin 14 miljoonaa tonnia kierrätyskelvotonta jätettä.
Kuitenkin suunnitteilla on vielä yli sata laitosta lisää. Arvioiden mukaan pelkästään keskisessä Hessenin osavaltiossa jätevaje voi pian nousta liki miljoonaan tonniin vuodessa. Samalla jätteenkäsittelyn hinnat todennäköisesti putoavat. Tällä hetkellä polttolaitokset laskuttavat asiakkailtaan noin 150 euroa tonnilta.
Tuloja virtaa laitoksen kassaan
Periaatteessa jäte on toki edelleen arvotonta ja aiheuttaa paljon vaivaa, mutta polttolaitosten omistajille siitä voi olla paljonkin iloa. Asiakkailta kerättävien maksujen lisäksi polttamisesta syntyvää lämpöä voi käyttää sähköntuotantoon, mistä saa lisätuloja. Ja kun öljynhinta kohoaa, on jäte aina vain halvempi energiaratkaisu.
Polttolaitoksia eivät myöskään koske hiilidioksidipäästöjen rajoitukset. Ne saavat tupruttaa rauhassa, koska ne eivät käytä fossiilisia polttoaineita. Vapautusta perustellaan sillä, että jätteet tuottaisivat maatuessaan joka tapauksessa päästöjä, kun polttolaitos puolestaan avittaa siinä sivussa sähköntuotannossa.
Jätekauppaa vaaditaan vapaaksi
Jätebisneksen edustajat ovat kuitenkin jo huolestuneet siitä, että laitosten kova rakennustahti alkaa pian verottaa liiketoimintaa. Alan etujärjestö varoittaa, että uusien laitosten tulisi varmistaa kannattavuutensa solmimalla pitkäaikaisia sopimuksia teollisuuden ja muiden jätteentuottajien kanssa.
Järjestö haluaisi myös vähentää valtion sääntelyä.
"Meidän pitäisi voida käydä kauppaa jätteillä aivan kuin se olisi mikä tahansa hyödyke", sanoo jätteenkäsittelyalan edustaja Karsten Hintzmann.
Eräs suurimmista ongelmista on hänen mukaansa ulkomailta tuotavan jätteen lupabyrokratia. Siitä saatiin mallia taannoin, kun Italia kutsui saksalaisfirmoja apuun Napolin jätekriisin siivoamiseksi. Saksa lupautui ottamaan vastaan 160 000 tonnia jätettä, mutta lupien saaminen on vienyt aikaa kuukausikaupalla ja viivästyttänyt työtä.
Ympäristöviranomaisten mukaan Saksaan tuodaan vuosittain noin kuusi miljoonaa tonnia jätteitä ulkomailta, lähinnä länsinaapureista, kuten Hollannista. Toisaalta monet saksalaiset rajakaupungit kuljettavat omia jätteitään ulkomaille, jos sikäläinen polttolaitos sattuu olemaan lähempänä. Vienti on kuitenkin selvästi tuontia vähäisempää.