Saksan osallistuminen Libanonin Unifil-rauhanturvaoperaatioon on ollut lähes varmaa siitä huolimatta, että tehtävää pidetään vaikeana ja riskialttiina. Lähi-itään lähteminen aseiden kanssa on saksalaisille holokaustin taustaa vasten iso askel.
Rintamalinjat ovat kulkeneet hallituksen sisällä. Ulkoministeriötä hallitseva SPD on ollut myöntyväinen, kansleri Angela Merkelin CDU varovaisen taipuvainen mutta kristillisdemokraattien baijerilainen sisarpuolue CSU jyrkästi osallistumista vastaan.
Oppositiossa olevat vihreät eivät ole sanoneet jyrkästi ei - Joschka Fischerin perintö vaikuttaa. Puolue on muistuttanut muistakin vaihtoehdoista kuin joukkojen lähettämisestä.
Maa irtautui Fischerin ulkoministerikaudella sodanjälkeisestä periaatteestaan ja meni ensi kertaa Balkanilla mukaan rauhanturvaoperaatioon.
Unifiliin menon kannattajien argumentti on osa sodanjälkeistä saksalaista ulkopoliittista perusfilosofiaa. Holokausti tuotti erityisvastuun suojella Israelin valtiota. Samalla se pieni osa saksalaisista, joka kenties arvostelee muun EU:n tavoin Israelia ylimitoitetuista sotatoimista, pitää suunsa kiinni, koska juutalaisvaltion julkinen arvioiminen ja arvostelu ovat edelleen tabu.
Yleinen mielipide ei halua olla asiasta mitään mieltä. Yleisesti vain toivotaan, että olot Etelä-Libanonissa vakiintuvat nopeasti ja ettei Saksa pian alkavalla EU-puheenjohtajakaudellaan vain joudu hoitamaan Israeliin ja Hizbollahiin liittyviä diplomaattisia operaatioita.
Samalla Suomen jälkeen alkava EU-vetovuoro viimeistään velvoittaa Saksan mukaan.
Vastustajien pääargumentti kuuluu: entä jos? Onhan lapsellista uskoa, että Israelin ja Hizbollahin välille olisi keksitty toimiva pysyväisratkaisu.
Israel tulee tulevaisuudessakin käyttämään asevoimaa turhista muodollisuuksista piittaamatta, ja sen vetäytyminen LIbanonista voi viedä kuukausia.
Hizbollah puolestaan saattaa hyvinkin yrittää iskeä Israelia Unifilin viereen piiloutumalla. Järjestön sotilaallisia rakenteita ja kaikkia aseita ei saada siivottua Etelä-Libanonista aikoihin, jos ollenkaan.
Saksan pahin pelko on, että se joutuisi toimimaan Israelia vastaan - vaikeissa kenttäoloissa jopa konkreettisesti ase kädessä. Koko ajatus omasta sotilaallisesta "pelotteesta" Israelin rajan lähellä tuntuu epäsoveliaalta.
Ei olekaan mikään ihme, että Israelin johto on toivottanut saksalaiset tervetulleiksi.
Erityissuhde Israeliin saa tukea myös siitä, että Merkel on palauttanut maansa Gerhard Schröderin kylmän kauden jälkeen USA:n kylkeen.
Niinpä Saksakin hylkäsi äskettäin EU:n ulkoministerikokouksessa Suomen julkilausumaehdotuksen, jossa vaadittiin Lähi-itään välitöntä tulitaukoa. Sen katsottiin toimivan liikaa Israelin etuja vastaan.
Kannattaa myös muistaa, että Saksa on Yhdysvaltain jälkeen Israelin tärkein kauppakumppani, ja että Israel on tehnyt Saksan kanssa tämän subventoimia sukellusvenekauppoja.