Valtaosa valtion sakkotuloista kertyy liikennerikoksista. Kun pelkästään peltipoliisi tarttuu lähes 200 000 autoilijan törttöilyihin, kuva suomalaisista lainkuuliaisina ja kiltteinä rusentuu aika tavalla.
Valtion keräämät sakkotulot ovat kasvaneet 2000-luvulla nopeasti. Vuonna 2000 valtion kassaan kilahti vajaat 51 miljoonaa euroa, viime vuonna jo melkein 95 miljoonaa euroa (Kaleva 19.5.). Sakkotulot ovat kasvaneet keskimäärin 7,7 prosenttia vuosittain. Merkittävää, miksei myös hyvin huolestuttavaa, on se, että peräti 80 prosenttia sakoista kertyy liikennerikoksista.
Lisääntyneiden sakkotulojen taustalla on ennen muuta parantunut valvonta. Vaikka sakkokertymää on kasvattanut vuoden 1999 sakkouudistus, pelkästään automaattinen liikennevalvonta tienvarteen asetettuine kameroineen toi valtiolle viime vuonna yli kymmenen miljoonaa euroa sakkotuloina. Peltipoliisi puuttui 192 000 autoilijan tekemisiin. 150 000 heistä sai sakot.
Sakkotulot sinällään eivät valtiontaloutta nosta tai kaada, mutta rikkomusten määrä niiden takana rusentaa kyllä reippaasti kuvaa suomalaisista lainkuuliaisina ja kiltteinä kansalaisina. Jos pelkästään tienvarteen asennetut kamerat saavat aikaan lähes 200 000 rikkeen ja rikoksen paljastumisen, liikennekulttuurimme perusteissa on jotakin pahasti vialla. Välinpitämättömyyden voi huomata jo lyhyenkin pääteillä ajelemisen jälkeen. Nopeusrajoituksia noudattava jää helposti jalkoihin.
Vuoden 2008 tilastotietojen perusteella liikenteessä kuoli 343 ihmistä. Määrä on kymmenen prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin. Sikäli kehitys on kulkenut parempaan suuntaan. Valvonnan parantuminen säästää ihmishenkiä.
Liikenneonnettomuuksien taustalla ei tietenkään aina ole sääntöjen tahallinen tai tahaton rikkominen. Myös väestön ikääntyminen alkaa hiljakseen näkyä onnettomuustilastoissa. Yli 75-vuotiaiden miesten liikennekuolemat ovat Liikenneturvan mukaan jatkaneet kasvuaan.
Ellei turvallisuuden edistämiseksi kehitettävissä keinoissa saada aikaan jotakin todellista läpimurtoa, ikääntyvien autoilijoiden kuolemaanjohtavat onnettomuudet lisääntynevät myös jatkossa. Vuonna 2015 Suomessa on yli 400 000 yli 75-vuotiasta kuljettajaa, mikä on neljänneksen enemmän kuin tällä hetkellä.
Liikenteen turvallisuuden parantaminen on pitkäjänteistä työtä. Nopeita patenttiratkaisuja ei ole. Pelkkä rangaistusten koventaminen ei poista häiriköitä eikä onnettomuuksia.
Kaikki alkaa suomalaisesta liikennekulttuurista. Erityisesti nuoria kuljettajia tulisi opastaa ymmärtämään huomaavaisuuden ja joustavuuden merkitys. Minä ensin -asenne aiheuttaa tarpeettomia onnettomuuksia ja vaaratilanteita. Terveellä järjellä, kohteliaisuudella ja sääntöjen noudattamisella pääsee pitkälle.
Toinen puoli on huomion kiinnittäminen ikääntyneiden ajotaitoihin. Karttuva ikä heikentää väistämättä tarkkaavaisuutta ja taitoja sitkeimmälläkin teräsvaarilla tai -muorilla. Seniorikansalaisten kasvava määrä on otettava huomioon liikennesuunnittelussa ja liikenteen opasteissa.
Kolmas asia on rattijuoppojen ankara kitkeminen maanteiltä. Vuonna 2007 kaikkiaan 85 ihmistä kuoli rattijuopumusonnettomuuksissa ja yli tuhat tienkäyttäjää loukkaantui. Tässä kohtaa on käytettävä sekä keppiä että porkkanaa: entistä ankarampia rangaistuksia ja uutteraa asennemuokkausta.