Jos SAK:n arvostettu puheenjohtaja Lauri Ihalainen olisi sanonut ennen Paavo Lipposen pitkää valtakautta "tahdon", hänet olisi huudettu riemusta kiljuen SDP:n johtoon Kalevi Sorsan jälkeen. Ihalainen oli pitkään vahva nimi uudeksi puoluejohtajaksi tilanteessa, jossa SDP päätyi lopulta Pertti Paasioon ja hänen onnettomasti päättyneeseen johtajakauteensa.
Ihalaista puolueen johtaminen kiinnosti, mutta ei riittävästi. Hän myös tunnusti oman rajallisuutensa: hänen kielitaitonsa ei riittänyt tehtävän hoitoon. Ilmeisesti hän piti myös jonkinlaisena ongelmana vaikutusvaltaisen järjestöjohtajan siirtymistä valtiohoitajapuolueen johtoon, vaikkei sitä sanonutkaan ääneen. Samanlaisista häveliäisyyssyistä hän ei ole myöskään antanut valita itseään koskaan ministeriksi.
Nyt SDP:tä johtaa pitkä varjo Ihalaisen selän takaa. Eero Heinäluoma on Ihalaisen läheinen luottomies ja kuiskaaja. Heinäluoma on tehnyt toistaiseksi merkittävimmän elämäntyönsä SAK:n pitkäaikaisena huippulobbarina ja julkisuusoperaatioiden toteuttajana. Hän ehti palvella SAK:ta 19 vuotta ennen kuin vaihtoi kolme vuotta sitten päivänpolitiikan puolelle, SDP:n puoluesihteeriksi.
Matka Helsingin Hakaniementorin laidalta SAK:sta SDP:n puoluetoimistoon Saariniemenkadulle on henkisesti ja matkana lyhyt, noin parisataa metriä. Reittiä suojaavat ammattiliittojen ja punapääoman omistuksessa yhä olevat muutamat rakennukset. Noilta kulmilta Suomea hallitaan todellisuudessa, sanovat valtio-oppineiden teoriakirjat mitä tahansa.
SDP ja SAK muodostavat yhteen hiileen puhaltaessaan - ja sitä ne tekevät yleensä - poliittisen valta-akselin, jonka ansiosta SDP:n todellinen merkitys Suomen politiikassa ylittää roimasti puolueen parlamentaarisen vahvuuden.
Nyt tuon valta-akselin merkitys vain korostuu, kun SAK:n kasvatti ja entinen päälobbari johtaa sosiaalidemokraattista puoluetta.
Heinäluoma on ottanut kolmen vuoden ajan etäisyyttä ay-liikkeeseen ja haalistanut etujärjestöväriä itsestään, mutta eihän se mihinkään lähde, kun tosiasiat tiedetään. Heinäluoman valinnassa SDP:n johtoon oli ratkaisevaa SAK:n demarien ja ay-vaikuttajien taustatyö ja tuki. Tämän voi todeta väheksymättä millään tavoin Heinäluoman omaa panosta. Hänen tekemänsä jalkatyö puheenjohtajuuden hyväksi on henkeä salpaava.
Jyväskylän puoluekokouksessa pidetyt kannatuspuheenvuorot paljastivat, ettei Heinäluoman asema ole kehuttava SDP:n eduskuntaryhmässä. Monet demarikansanedustajat kävivät kehumassa Erkki Tuomiojaa. Nyt jo 58-vuotiaan vasemmistoradikaalin arvomaailma miellytti erityisesti SDP:n nuoria naiskansanedustajia, mutta hän sai tukea myös Liisa Jaakonsaarelta ja Risto Kuismalta. Molemmat ovat Tuomiojan ikätovereita.
Se ei kuitenkaan riittänyt. Tuomiojalta puuttui ay-liikkeen tuki. Puheenjohtajavaali oli ratkennut jo ennen kuin demarit tulivat puoluekokoukseensa.
Heinäluoma on tietoinen rasitteistaan. Hän totesi sen takia jo esittelypuheessaan, ettei ay-liike saa määrätä, mitä SDP tekee.
"Erityisesti tämä koskee SDP:n puheenjohtajaa. Hän toimii itsenäisesti - ja ottaa määräyksiä vain tältä salilta ja puolueen jäsenistöltä", hän lisäsi.
Selkeästi sanottu, mutta komea retoriikka johtaa harhaan. Ei kai kukaan järjissään oleva edes väitä, että SAK määräilisi tai yrittäisi pitää SDP:tä talutusnuorassaan. Kyse on paljon hienovaraisemmasta vallankäytöstä ja ohjailusta, jonka toteuttamiseksi riittää pelkkä informaation vaihto ja puoluedemarien tietoisuus siitä, mitä mieltä SAK:n demarit ovat.
Tiedon kulkua on turvattu sillä, että Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa istuu SDP:n puoluehallituksessa. Ennen häntä samassa roolissa olivat Per-Erik Lund ja Sulo Penttilä, Vuorenmaan edeltäjät.
Tieto kulkee myös suoraan SAK:lta ja ammattiliitoilta kansanedustajille, ja sen vaikutusta tehostetaan vaaleissa ehdokkaille annettavalla rahallisella ja muulla tuella.
SDP:n ja SAK:n symbioottisen suhteen vaikutus näkyy esimerkiksi työtaistelujen aikana. Työnantajien esitykset lakkolainsäädännön tarkistamisesta kaikuvat kuuroille korville keskustalaisen Matti Vanhasen hallituksessa. Keskustalaiset tyytyvät demariministerien tahtoon, jonka muodostumisessa SAK:lla on ratkaiseva vaikutus. Ei demariministereitä kuitenkaan käsketä. He tietävät itsekin, miten toimia.
Heinäluoma tuntee aivan erityisesti tällaiset hiljaiset vaikutuskeinot. Hän kun oli SAK:n pääpiruja, kun järjestö pani kapuloita Esko Ahon hallituksen rattaisiin ja antoi pääministeri Paavo Lipposelle opetuksen 1996. Lipponen oppi kerrasta, ettei ay-liikettä kannata haastaa.
Kuva demarien valta-akselista ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Siinä on paljon vivahteita, ja Suomi on pelastettu monesti syvältä ahdingosta kolmikantayhteistyöllä, viimeksi Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana.
Heinäluoma on demarien valta-akselin päätekijä SDP:n johtajana. Hänestä voi myös tulla pääministeri. Hänestä saavat niin journalistit kuin tutkijatkin unelmakohteen vallankäytön epävirallisten mekanismien tuntijana ja käyttäjänä.