Ranskalaiset eivät ymmärrä, mitä peliä pariskunta presidentti ehdokkaana oleva Ségolène Royal ja sosialistipuolueen puheenjohtaja François Hollande oikein pelaa. 47 prosenttia Parisien-lehden gallupkyselyyn vastanneista arvioi, että heidän "poliittiset suhteensa" eivät ole selkeät.
Poliittiset suhteet? Canal+-televisiokanavan haastattelussa sosialistisen puolueen presidenttiehdokas totesi, että tähtäimessä on myös hänen parisuhteensa.
"Olen toivonut, että perheeni jätettäisiin rauhaan. Minä taistelen taistelemistani", Ségolène Royal huokaisi, ja valitteli esineellistetyn politiikan ja todellisuuden välistä kuilua.
Ongelmana on, että hyökkäykset tulevat nyt hänen omasta leiristään.
Mikä ehdokkaassa on vikana? "Hänen puolisonsa", sanoi Ségolène Royalin tiedottaja Arnaud Montebourg 18. tammikuuta televisiohaastattelussa. Se oli paha erehdys.
François Hollanden ensimmäinen reaktio oli köyristää selkäänsä. Mutta hänen kabinettipäällikkönsä Stéphane Le Foll raivostui, ja vakuutti Hollanden siitä, ettei tuota ylilyöntiä pidä jättää rankaisematta.
Seuraavana päivänä François Hollande vaati Ségolène Royalia puuttumaan "noihin loukkaaviin puheisiin".
Se taas oli yksi lausahdus liikaa, vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun pariskunta oli käynyt näyttävän kiistan verotuksesta - aiheesta, jonka sosialistisen puolueen pääsihteeri haluaa nostaa keskeiselle sijalle vaalikampanjassa, kun taas Ségolène Royal on todennut, ettei se ole hänelle mikään prioriteetti.
"Montebourg tunkeutui yksityiselle rintamalle, jota Royal suojelee mustasukkaisesti", sanoi eräs ehdokkaan lähipiiriin kuuluva.
Ilmoittaessaan ehdokkuudestaan 29. syyskuuta Ségolène Royal puhui niistä koettelemuksista, joita ehdokkuus väistämättä tuo mukanaan, ja "joilta haluan suojella perhettäni".
Hän itse kuitenkin kaivoi maata yksityiselämänsä suojelemisen alta todetessaan kesäkuussa, että hän voisi mennä naimisiin François Hollanden kanssa. Hänen avopuolisonsa ei kuitenkaan pitänyt tuota kosintaa kovin suuressa arvossa kuultuaan siitä tiedotusvälineiltä.
François Hollande puolestaan kommentoi parisuhdeasioita Parisien-lehden lukijoille marraskuussa. Kun häneltä kysyttiin, missä hän aikoo asua, mikäli Ségolène Royal tulee valituksi, hän vastasi "kotonani".
Enempää ei tarvittu ruokkimaan juorumyllyä tästä pariskunnasta, josta pätevimmätkään psykologiset tarkkailijat eivät saa selvää. Internetissä alkoi liikkua mitä hullumpia tarinoita.
"Heidän tarinansa muuttuu koko ajan", totesi eräs läheinen ystävä. Ja Royal totesi televisiossa, "on totta, että tilanne on ennennäkemätön".
Jotta tuota tilannetta voisi ymmärtää, on palattava taaksepäin.
François Hollande on haaveillut tästä vaalikampanjasta. Jo kymmenen vuotta hän oli johtanut sosialistipuoluetta, ja neljän vuoden ajan hän oli uskonut mahdollisuuksiinsa viedä oma leirinsä presidentinvaalitaisteluun. Syyskuun 2006 loppuun saakka hän ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että asettuisi ehdokkaaksi. Hänkin joutui lopulta taipumaan Ségolène Royalin vastustamattoman nousun edessä. Nyt hän ei halua kadota kokonaan näkyvistä.
"Olen rakentanut tämän puolueen, siitä on tullut vahvempi voima kuin millään ehdokkaalla on koskaan ollut takanaan. Sosialistipuolueella täytyy olla oma roolinsa, erityisesti silloin, kun ehdokas voi lyödä siihen kiilaa", hän on toistellut ystävilleen.
François Hollanden oli vaikea luovuttaa paikkaansa, olipa Ségolène mukana tai ei. Ja lopulta tämä oli. Sen jälkeen mikä tahansa on riittänyt aiheeksi kipunointiin.
Ségolène Royal ja François Hollande seuraavat toisiaan, kadehtivat toisiaan. Jopa siinä määrin, että mittaavat omaa vaikutusvaltaansa laskemalla, kuinka monta toimittajaa kummallakin on milloinkin seuranaan.
"Keitä sinulla on mukanasi?" vaimo kysäisi eräänä syyskuun iltana miehensä ollessa palaamassa pohjoisesta. François Hollande luetteli henkilöt, jotka istuivat hänen kanssaan autossa matkalla kohti Pariisia, ja sen jälkeen läimäytti puhelimensa kannen kiinni.
"Tarkastus on päättynyt."
Tämä leikki ei loppunut senkään jälkeen, kun puolueaktivistit valitsivat ehdokkaansa 16. marraskuuta.
Seuraavana päivänä ehdokkaaksi pyrkineen Dominique Strauss-Kahnin tärkein avustaja, pariisilainen kansanedustaja Jean-Christophe Cambadélis laski aseensa.
"Ségolène Royal on nyt kenraali."
Mutta François Hollande, jonka hän tapasi hetkeä myöhemmin, korjasi: "kenraali olen minä!"
Kymmenen päivää myöhemmin, nimityspuheessaan, Ségolène Royal palasi aiheeseen.
"Olen kuullut sieltä täältä kommentteja, joissa käytetään sotaisaa sanastoa. Sotapäällikkö, kenraali. En oikein tiedäÊ6;"
Tuona päivänä hänen mikrofoninsa ei toiminut kunnolla. Ehdokkaan lähipiirin valtasivat epäilykset: entä jos se olikin pääsihteerin tukijoiden tekosia?
Tässä Ruusujen sodassa molemmat ryhmät sortuvat ylilyönteihin. Toisella puolella sätitään pääsihteerin ja sosialistipuolueen teknokraattien sekaantumista asioihin. Toisella puolella taas arvostellaan ehdokkaan vaalikeskusteluja, joiden lavasteissa on kaiken lisäksi unohdettu punainen ja korvattu sen sinisellä.
Boulevard Saint-Germainilla, parin askeleen päässä sosialistipuolueen päämajasta sijaitseva asunto, jossa Ségolène Royal ja hänen kaartinsa majailevat, on todellinen linnoitus. Puolueen johdonkin on vaikea päästä sinne.
"Kävin siellä, ja minut heitettiin ulos", kapinoi eräs kansanedustaja. Dromen alueen kansanedustajalla Éric Bessonilla oli parempi onni, sillä hän onnistui viime viikolla ylittämään tiesulut ja pääsemään kabinettipäällikkö Christophe Chantepyn puheille ilmaisemaan huolensa eräistä vihreiden Nicolas Hulotin Ympäristösopimuksen kohdista, jotka sosialistien ehdokas oli hyväksynyt.
Tyylikkäästi sisustettu kampanjatoimistoa on jo alettu ivailla.
François Hollande uskoo yhä, että hän olisi ollut paras kampanjan johtaja. Paremmin varustautunut, parempi puhuja. Jo nyt hän on teroittanut miekkaansa Nicolas Sarkozyn kanssa monista kampanjan teemoista. Kun sosialistien pääsihteeri hahmotteli Le Mondessa joulukuussa mahdollisen tulevan hallituksen talous- ja verotusohjelmaa, hän varoitti Ségolène Royalia asiasta vain kolmella sanalla, eteisessä.
Julkisuudessa ehdokas hillitsi kiukkunsa. Hän antoi Jean-Louis Biancon tehtäväksi vitsailla: "Francois Hollandella on toki oikeus osallistua keskusteluun."
Mutta kun "François" vakuutti tammikuun alussa Parisien-lehdessä, että hän saa sosialistipuolueen taakseen ja viitoittaa sen politiikan, jota tuleva enemmistö harjoittaa, niin silloin vielä Kiinassa matkalla ollut Ségolène Royal loukkaantui todella.
Kun Hollande totesi samassa lehdessä neljä päivää myöhemmin, että 4 000 euroa on se nettotuloraja, jonka yläpuolella hän torjuisi veronalennukset, Royal totesi joillekin, että "se on oikeudenmukainen, mutta huono luku".
Toki puolue on ennenkin kokenut tällaisia jännitteiden täyttämiä hetkiä valtionpäämiestä valittaessa. Pääsihteerien murjotus on ollut väistämätöntä.
Vuonna 1988 Lionel Jospin lähti lomalle Kreikkaan tuskastuttuaan presidentin kampanjointiin. Vuonna 1995 puolueen kakkosmies Jean Glavany pani paperille arvostelunsa ehdokas Jospinia kohtaan, joka itse oli voittanut pääsihteeri Henri Emmanuellin esivaalissa. He olivat kilpailijoita, eri suuntauksista, se voitiin ymmärtää.
Nykyistä tilannetta on kuitenkin mahdotonta tulkita. Varsinkaan, kun koskaan ei voi tietää, pelleileekö Francois Hollande vai ei.
"Royalin linjako? Mikä linja? Ei hänellä ole sellaista", hän letkautti lehdistölle tammikuun puolivälissä.
"Ségolènen karisma on siinä, ettei hänellä ole sitä", hän tunnusti toisella kertaa, muka kohteliaisuutena, hiukan yllättyneille sosialistiystävilleen.
Huumori on François Hollanden alitajuntaa, ja hänen vitsinsä kertovat toisinaan enemmän kuin hänen viralliset puheensaÊ6;