Säkeitä ti­pah­te­lee ru­noi­li­jal­le val­mii­na­kin – raa­he­lai­sel­le ro­man­ti­kol­le runojen te­ke­mi­nen on elin­tär­keää

Aunimarjut Kari on raahelainen runoilija, joka riimirunot löytävät yleensä myös säveltäjän.

Raahelainen Aunimarjut Kari suosii riimirunoutta ja romantiikkaa. Lukuisat runot ovat saaneet myös sävelet alleen.

Raahelainen runoilija Aunimarjut Kari silmäilee juuri painosta tulleen runoteoksensa kantta. Kannen kuva on norjalaisen J. C. Dahlin (1788–1857) komea maalaus Vesuviuksen purkautuminen(1820).

Maalaus pohjoismaisen romantiikan yhtenä varhaisena huipentumana ja yhdistelmä ryöpsähtävää Vesuviusta ja tyyntä Napolinlahtea istui kustantaja Ntamon Jarkko S. Tuusvuoresta loistavasti tähän Tuo vuorilta ruusu musta -kirjaan.

Kari on romantikko, joka kirjoittaa riimirunoutta ja selkeitä säkeitä, myös Kalevalan runomitalla.

Hän kuvailee runojensa syntyä, että usein ne vain tipahtelevat valmiina.

– Se on vähän mystistä, vaikka tuskin siihen mitään mystistä tapahtuu. Eivät ne taivaasta tipahtele, vaan ovat vain oman luomisprosessin tulosta, hän naurahtaa.

Kari ei tarvitse kirjoittamiseen paljon aikaa. Varttitunninkin pysähtyminen riittää runon tuottamiseen.

Hänelle runojen tekeminen on yhtä elintärkeää kuin hengittäminen.

–  En voisi hyvin, ellen voisi kirjoittaa. Kun saan kirjoittaa hetken, olen elossa ja onnellinen.

Kari pitää tuotannossaan elossa romantiikan traditiota. Tuoreen teoksen runot käsittelevät suuria tunteita, kuten lempi, suru, uni ja kuolema.

– Inspiroidun lapsista, ihmisistä, joita kohtaan, tuulesta, merestä, kaikesta luonnossa, peruskoulun opettajana päivätyötään tekevä Kari kertoo.

Tuotteliaalle runoilijalle luonnollinen tauko tulee aina uuden teoksen synnyttyä, mutta ei kauan. Runo syntyy yhdestä sanasta, ajatuksesta, tunteesta, joka valtaa. Kiitollisuudesta syntyi juuri kiitoslaulu, joka Juha Lehmus heti tuoreeltaan sävelsi.

Karin tuotantoa on kosolti säveltänyt Kaj Chydenius, joka kehuukin Karia hämmästyttäväksi lahjakkuudeksi, koska hänen runonsa ovat niin tarkkoja rytmillisesti ja antoisia soinnillisesti.

Kari sanoo, että jos runot alkavat omalla tavallaan soida hänen omassa päässään, hän tietää, että teksti on myös sävellettävissä.

– Kaj on opettanut minua valtavasti. On tärkeää, että on joku, joka uskoo, mutta antaa myös kriittistä palautetta. Runoilija on lopulta melko yksin.

Se, että niin monet runot ovat saaneet sävelet alleen on ollut todella Karille mieluisaa. Chydeniuksen ohella niitä ovat säveltäneet lukuisat muut. Oliver Kohlenbergilla on työn alla kokonainen sinfonia, Morsiuskirjeitä. Se on sävelletty neljälle solistille, kuorolle ja sinfoniaorkesterille. Myös muiden muassa Mikki Nuorivaara,Toni Edelmann, Olli Santa ja Kasper Mårtenson ovat säveltäneet hänen tekstejään.

Hiljattain niitä kuultiin myös Kom-teatterissa pidetyssä konsertissa Helsingissä.

Uuteen teokseensa Kari on kääntänyt myös uusiksi muutamia Johan Ludvig Runebergin ja Zachris Topeliuksen runoja.

Käännöksiin hän innostui kun löysi taiteilija Ellen Thesleffin ennestään suomen kielelle kääntämättömät runot. Niitä julkaistiin osana Pieni veneen laulu- teosta nimellä Sillä on minun sydämeni lyönnit, joka ilmestyi 2016.

Hän halusi tarttua myös Topeliuksen ja Runebergin ruotsinkielisiin runoihin ja pyrki kääntämään niitä suomeksi alkuperäisessä sanomassaan.

– Nyt on Topeliuksen juhlavuosi, siksikin halusin pari minulle rakasta runoa uudestaan käännettynä.

Yksi niistä on rakastettu joululaulu Varpunen jouluaamuna.