Puoli kahdeltatoista perjantaina Myllyojan päiväkodin esikoululaiset, Tenavat ja Viikarit, astelivat Kansainväliseen toimintakeskukseen Toppeliukseen Sakari Topeliuksen syntymäpäiville. Vaikka oikea syntymäpäivä meni jo alkuviikosta, oli Topelius-päivässä runsas osanotto. Satuja kuulemaan mehun ja keksin kera oli kutsuttu kaikkiaan toistasataa oululaislasta päiväkotilasta.
"No miksikäs teidät on kutsuttu tänne Toppeliukseen", kysyy satusetä Sakarin asuun pukeutunut Jouni Röntynen ja lasten käsimeri nousee viittaukseen. "Että nähtäisiin vähän historiaa", kuuluu peräpenkistä.
Henna Turppo on pukenut hilkan päähänsä ja istuu isänsä Sakarin kanssa lukemassa satua kilometrin mittaisesta, seitsemän peninkulman saappaissa astelevasta Jäähisestä. Sitä Myllyojan esikoululaiset eivät ole aiemmin kuulleet. Kuusivuotiaat Oona Hilli ja Veera Uitto muistavat sadun Sampo Lappalaisesta.
"Jäähinen oli ihan kiva satu, vähän jännittäväkin. Varsinkin siinä kohtaa missä Jäähinen meinasi syödä Mustahisen. Mutta ei se varmaankaan olisi saanut vatsaansa täyteen", Oona huomio sadun kuultuaan.
Hauskin kohta, missä vähän naurattikin, oli Oonan ja Veeran mielestä se, missä Jäähinen meinasi syödä kalossin. "Mutta se sylkikin kalossin pois suustaan."
Ensi vuonna koulun aloittavat Veera ja Oona osaavat jo lukea, ja Veera on kirjoittanut jo oman sadunkin. "Se kertoo oravasta ja puusta. Olen lukenut sen äidille ja isälle ja he ovat itsekin lukeneet sen", Veera kertoo.
Veeralle äiti lukee yleensä iltasadun ja päiväkodissakin luetaan päivittäin. "Kirjat ovat lähellä sydäntäni ja vaikka Topeliuksen saduissa kieli on välillä vähän vanhahtavaa, ovat ne hyvä pohja eettiselle kasvatukselle. Niissä on jotain jännääkin ja tarinassa yleensä paha saa palkkansa", Myllyojan päiväkodin johtaja Liisa Sakko huomioi.
Toppeliuksen idea kutsua päiväkotilapset syntymäpäiville oli Sakon mielestä hyvä, sillä usein retkikohteista on uupelo.
Toppeliuksen toiminnanjohtaja, Sakari Topeliuksen Lisette-tädiksi pukeutunut Shahnaz Mikkonen painottaa Topeliuksen merkitystä suomalaisena merkkimiehenä, vaikkei Topeliuksella virallista juhlapäivää olekaan.
"Halusimme juhlia Topeliusta lasten kanssa, ja oikeaksi syntymäpäiväksi emme voineet Topelius-päivää järjestää. Tullessani Toppeliukseen halusin tietää enemmän Topeliuksesta. Jotenkin hän on unohtunut suomalainen suurmies, jolla oli myös hyvin kansainvälisiä ajatuksia."