SAK:n palkankorotusvaatimusten taso ja kalliit laadulliset uudistukset eivät sovi heikentyvään taloustilanteeseen. Näistä eväistä ei tuloratkaisua synny.
Miljoonaa palkansaajaa edustava SAK pelaa korkeilla panoksilla. Taloudellinen tilanne on nyt kehno eikä varmuutta talouskasvun elpymisestä ole edes näkyvissä. Keskusjärjestöä se ei huoleta. SAK:n palkankorotusvaatimukset ovat samaa tasoa kuin kaksi vuotta sitten, jolloin talouden arvioitiin vielä kasvavan noin neljän prosentin vauhtia. Kun lisänä ovat vielä rahakkaat laatuvaatimukset, on vaikea nähdä, mihin SAK perustaa arvionsa tulosopimuksen mahdollisuuksista. Uskooko se, että tupo syntyy, kun valtio avittaa?
SAK tavoittelee kaksivuotista sopimusta. Ensimmäisenä vuonna palkankorotusten kustannusvaikutukset olisivat 3,8 prosenttia ja toisena vuonna 3,4 prosenttia. Kaksi vuotta sitten vastaavat luvut olivat lähestulkoon samat. Ostovoima ilman veronkevennyksiä olisi ensi vuonna noin kaksi prosenttia. Viime kerralla vaatimusten arvioitiin nostavan ostovoimaa 3,5 prosenttia.
SAK:n palkkavaatimukset ovat jo herättäneet hämmästystä teollisuutta ja työnantajia edustavassa TT:ssä. Siellä niitä pidetään täysin sopimattomina nykyiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. SAK:n Lauri Ihalainen taas on sitä mieltä, että jos TT päättää olla ryhtymättä tuloneuvotteluihin, syy on SAK:n laadullisissa tavoitteissa, ei prosenteissa.
TT ei ole arvioissaan kovin väärässä. Jostain syystä SAK:n hallitus ei halua taaskaan ottaa huomioon kansantalouden sietokykyä. TT:n mukaan SAK:n tavoitteiden kokonaiskustannusarvio olisi ensi vuonna yli viisi prosenttia, kun palkkaperintö ja -liukumakin otetaan huomioon. Talouden arvioidaan kuitenkin kasvavan hädin tuskin 3 prosenttia. Näin epäsuhtainen tuposopimus vain pitkittäisi taantumaa.
Ylimitoitetut palkankorotukset lisäävät työttömyyttä, kun yritykset leikkaavat kustannuksia vähentämällä väkeä. SAK vaatii vielä samassa yhteydessä tuhtia työllisyyspakettia, ansiokehityslauseketta ja indeksiehtoa. SAK:n laadulliset vaatimukset ovat periaatteellisesti vaikeita ja kalliita. Se haluaa muun muassa lisää aikuiskoulutusta, lyhyempää työaikaa ja neljän tunnin vähimmäistyöaikaa. Irtisanominen halutaan saada asioihin määräämällä työnantaja maksamaan muutosturvarahaa.
Vaatimukset ovat vaatimuksia, jotka eivät sellaisina toteudu. Kaksi vuotta sitten tulosopimuksen kustannusvaikutus oli vain hieman alkuperäistä vaatimustasoa pienempi. Nyt TT kuitenkin on tiukentanut asenteitaan. Viikko sitten järjestö piti laadullisia uudistuksia kohtuuttoman kalliina ja työnantajan direktio-oikeuteen puuttuvina. TT kieltäytyi aloittamasta neuvotteluja toistaiseksi.
Nyt se joutuu ottamaan uudelleen kantaa neuvottelujen aloittamiseen torstaina. Asetelma on vielä vaikeampi kuin viime viikolla.
Hallitus tuskin katsoo hyvällä sitä, että työmarkkinoilla ajauduttaisiin liittokohtaisiin ratkaisuihin. Se kun tulisi kansantaloudelle todennäköisesti vielä kalliimmaksi kuin keskitetty sopimus olettaen, että neuvotteluissa tingittäisiin SAK:n vaatimustasosta jonkin verran, ehkä vajaan kolmanneksen.
Hallitus voi joutua panemaan ennen pitkää itsensä peliin ja tuomaan porkkanoita tupopöytään. Tuhditkaan työllisyyspaketit kun eivät auta, jos palkkaratkaisulla heikennetään työllistymisen edellytyksiä. Hallituksen takataskussa ovat vielä lisäverokevennykset, mutta niistä on ennenaikaista puhua, kun ei ole tiedossa, käynnistyvätkö neuvottelut lainkaan.