Pätkätöitä paheksuttiin SAK:n edustajakokouksessa toistuvasti. Kokous valitsi pätkätyöhön puheenjohtaja Lauri Ihalaisen, joka päättää itse jatkokautensa pituuden.
Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n 17. edustajakokous taputti puheenjohtaja Lauri Ihalaisen säröäänittä jatkamaan, vaikka väki tiesi valitsevansa hänet epämääräiseksi ajaksi. Ihalainen sanoi itse, että viisi vuotta on pitkä aika. Hän ei kuitenkaan halua tässä vaiheessa päättää eläköitymisensä ajankohtaa. Ihalainen voisi jäädä kuusikymppisenä täydelle eläkkeelle ensi keväänä, mutta hän liittyy niihin, jotka haluavat näyttää esimerkkiä eläkeiän nostamisessa. Esimerkki olisi täydellisempi, jos Ihalainen jatkaisi koko alkavan liittokokouskauden.
Suomen suurimman, miljoonajäsenisen järjestön seuraavan puheenjohtajan valitsee SAK:n valtuusto. Ihalainen nousi samalla tavalla puheenjohtajaksi, kun Pertti Viinanen siirtyi 16 vuotta sitten kesken liittokokouskauden syrjään SAK:n johdosta. Järjestödemokratian kannalta ei ole tervettä, että seuraavan puheenjohtajan nimi on selvillä jo paljon ennen valintakokousta. Perinne istuu valitettavan lujassa ay-liikkeessä.
Nykyinen valtuusto joutuu tiukempaan valintatilanteeseen. SAK:n edunvalvontaosaston päällikkö Lauri Lyly on vahva ehdokas, mutta myös Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtajalla Ann Selinillä on kannatusta. Selinin osakkeita nostaa se, ettei SAK:lla ole ollut koskaan naispuheenjohtajaa, vaikka lähes puolet jäsenistä on naisia. On outoa, että tasa-arvoa korostavassa järjestössä valittiin 22-jäseniseen hallitukseen vain kaksi naista.
Edustajakokous sai päätöspäivänä presidentillistä hohtoa, kun Tarja Halonen kävi tervehtimässä entisen työnantajansa etujoukkoa. Esiintymisen voi jopa tulkita presidentin kiitokseksi sille, että järjestö tuki peräti järjestöpäätöksellä hänen uudelleenvalintaansa. Halonen paheksui monen kokouksen osanottajan tapaan pätkätöitä.
Epätyypillisiksi kutsutut työsuhteet alkavat olla yhä tyypillisempiä. SAK:n nuorten seminaarissa vaadittiin täysin epärealistisesti, että jokaisella palkansaajalla pitäisi olla oikeus kokoaikaiseen ja vakituiseen työsuhteeseen. Realismia edustivat ne puhujat, joiden mielestä SAK:n voima ei riitä kieltämään epätyypillisiä työsuhteita. Sitä paitsi suuri osa pätkätyöntekijöistä on opiskelijoita.
Pääministeri Matti Vanhanen esitti yhden mahdollisuuden vähentää pätkätöitä. Hän kannusti julkista sektoria perustamaan sijaisuuspankin, jonka työsuhteet olisivat pysyviä. Ajatus on tutkimisen arvoinen. Silti on hyvä muistaa, ettei mikään kannattava työvoimapankki kykene hoitamaan kaikkia sijaisuuksia, ei julkisella eikä yksityisellä sektorilla.
Sopimusyhteiskunta on tietysti malli, jota SAK puolustaa tiukasti. Muutoksen suunta -asiakirjassaan järjestö huomauttaa, että suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva eri tilanteissa. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää halutaan kehittää ennakoimaan työelämän muutoksia.
Pyrkimys on kiitettävä, mutta SAK ei ole kyennyt vakuuttamaan avauksillaan, joilla olisi parannettu työllisyyttä silloinkaan, kun työttömyys oli nykyistä paljon suurempi. Kaikesta kerran sovitusta kiinni pitämisellä jarrutetaan vieläkin uusien työpaikkojen syntymistä.
Myönteistä joka tapauksessa on, että SAK nyt tunnustaa työelämän rakenteiden muuttuvan niin, että monilla aloilla tiukat raja-aidat katoavat eri työtehtävien väliltä. Epäselväksi yhä vain jäi, kuinka kaikki SAK:n ammattiliitot saadaan tunnustamaan nämä tosiasiat.