Kuka olisi uskonut pari viikkoa sitten, ettei Pirkko Saision supervuotta 2003 huipentaisikaan kirjallisuuden Finlandia-palkinto kuten olisi voinut kuvitella? Ei, vaan se tapahtui kaksi viikkoa myöhemmin hänelle itsellensä paljon hikisempänä ja yllätyksellisenä hommana viime perjantai-iltana.
Tapahtumapaikka oli Suomen Kansallisteatterin Willensauna. Se tosin jo tiedettiinkin, että kansalliselle päänäyttämölle oli tulossa Saision ensivisiitti sekä näytelmäkirjailijana että ohjaajana. Viimeistään sinä torstaina, kun Saisio sai Finlandia-palkinnon, Tunnottomuuden lopuista lipuista lähes tapeltiin.
Mutta kuinkahan vimmatuksi kiinnostus ensi-illan lippuja kohtaan olisikaan yltynyt, jos pari viikkoa sitten olisi tiedetty, että kirjailija ja ohjaaja Saisio joutuu yhden vuorokauden varoitusajalla tekemään kansallisella päänäyttämöllä debyytin vielä näyttelijä Saisiona?
Kukapa muu olisikaan voinut korvata yht´äkkiä sairastuneen Marjukka Halttusen kuin näyttelijäkoulutuksen saanut ja ammattinäyttelijänä työskennellyt Saisio itse - tunteehan hän oman tekstinsä kaikkein parhaiten. Kuten sitten näimmekin, juuri hän sopi erinomaisesti loukatun ja nöyryytetyn keski-ikäisen perheenemännän rooliin yhden sukukunnan ongelmia käsittelevässä näytelmässään.
Tunnottomuudessa ihmissuhteiden oudon vapaamielisessä viidakossa loukkaukset eivät johda niinkään perheväkivaltaan kuin merkilliseen olotilaan, jossa vuorottelevat ongelmien maton alle lakaisu ja viiltävät keskustelut sitten kun niitä vihdoin käydään. Kaikki tuntuvat tietävän kaiken, mutta venyttävät näennäiseen tunnottomuuteen saakka vaikutelmaa etteivät tiedä, eivät ole tietävinään.
Tietävinään siis mitä?
Sitä, että ylempää keskiluokkaa edustavan pariskunnan (asianajaja Sepon ja tämän vaimon Tuulan) ainoan pojan (lääkäri Markon) morsian (valokuvaaja Milva) tuo todellisen piinan taloon ilmestyessään: hän rakastuu sulhasensa isään ja seurauksena on suhde paitsi pojan myös tämän isän kanssa.
Saisio paikkasi upeasti hämmentyneen uljaana kaksinkertaista veristä loukkausta kantavan naisen roolia. Saision tulkitsemalla Tuulalla on voimaa ja kapasiteettia rauhoittaa ja normalisoida tilannetta samalla kun hän pyrkii selvittämään itsellensäkin, missä oikein mennään.
Juhani Laitala Tuulan Brysselissä ravaavana itsekkäänä miehenä on kolmen eri sukupolven naisen ympäröimä: vaimon lisäksi hänellä on dementoitunut äiti Toini, jota Tiina Rinne mainiosti tulkitsee, ja sitten tämä kielletty hedelmä, pojan ihana morsian Milva. Ensi-illassa Milvana vuorotteli Laura Malmivaara androgyynisesti seksikkäissä kamppeissaan. Saman roolin toinen näyttelijä on Mi Grönlund.
Ville Keskilän roolihahmoa Markoa siis pettävät yhdessä oma isä ja oma morsian, mitä hän ei yhdessä äitinsä kanssa halua olla tietävinäänkään. Hän on oudon ulkopuolinen tai merkillisen vapaamielinen tai sitten hän vain kantaa synkkää salaisuuttaan kohtalonomaisesti.
Pahimmin hän pillastuu näytelmän naisten puolesta, kun käy ilmi, ettei isä olisi piitannut, vaikka olisi tartuttanut kahteen perheen naiseen hivin.
Tunnottomuus on varsinainen suomalainen joulunäytelmä: joulukuusen juurella aattoaterian odottaessa kaikki alkaa purkautua, kun koko viisihenkinen perhekunta on kassassa. Ihan kuin tilastoissa, joiden mukaan joulut ovat ahdistavia ja mahdottomia, kun niiden aikana perheet turhaan ponnistelevat täyttääkseen joulukäyttäytymisen normit.
Saision näytelmän joulun absurdius viedään huippuunsa dementoituneen isoäidin synnyttämän tahattoman tilannekomiikan vuoksi, mikä tuo herrasväen hillittyyn julmuuteen sen tunteman ainoan huumorin, joka on väriltään umpimustaa.
Leena Klemelä