Budjettiriihessä on määrä päättää sairausvakuutusjärjestelmän jaosta kahteen osaan: työtulo- ja sairaanhoitovakuutukseen.
Jokainen työssä käyvä maksaa sairausvakuutusmaksua1,5 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Työnantajien maksun suuruus on valtiolla 2,864 prosenttia palkoista ja muilla työnantajilla 1,614 prosenttia. Työntekijöiltä ja työnantajilta kerätyt rahat eivät riitä sairausvakuutuksen korvauksiin, jotka nousevat tänä vuonna noin 3,5 miljardiin euroon. Valtio joutuu kattamaan menoista 22 prosenttia eli 765 miljoonan euron verran.
Kelan rahoista maksetaan sairaus- ja äitiyspäivärahaa, kuntoutusta, lääkekustannuksia sekä korvataan osa yksityislääkäreiden ja hammaslääkäreiden palkkioista. Suurta porua on pidetty rahoista, joilla on korvattu yksityislääkäreiden palkkioita, tutkimuksia ja hoidon korvauksia. Kuitenkin ne ovat vuodessa vain noin 120 miljoonaa euroa. Nopeimmin ovat kasvaneet lääkekorvaukset.
Lääkärinpalkkioiden korvaustaso on 30 vuodessa pudonnut 50 prosentista 31 prosenttiin. Kela on esittänyt korvaustason nostamista keskimäärin 40 prosenttiin, mutta sosiaali- ja terveysministeriö ei ole toistaiseksi esitystä hyväksynyt.
Sairausvakuutus on tällä haavaa niin sekava, ettei rahojen jaosta ja maksajista saa oikein selvää. Jatkossa läpinäkyvyys paranee, kun sairausvakuutus aiotaan jakaa kahtia: työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Kumpaakin osuutta rahoittaisivat ne, jotka ovat etuudensaajina tai jotka voivat vaikuttaa menokehitykseen.
Työtulovakuutuksen eli ansiosidonnaisia sairaus- ja vanhempainpäivärahoja ja työterveyshuoltoa rahoittaisivat työnantajat (73 prosenttia) sekä palkansaajat ja yrittäjät (27 prosenttia). Vähimmäispäivärahat kuitenkin menisivät valtion piikkiin. Sairaanhoitovakuutus kattaisi lääke- ja yksityissairaanhoidon korvaukset. Sen rahoittaisivat vakuutetut - palkansaajat, eläkeläiset ja yksityisyrittäjät - ja valtio puoliksi.
Uudistus siirtäisi työnantajien sosiaaliturvan rahoitusvastuuta perusturvasta ansiosidonnaiseen turvaan. Linjaus on tarkoin harkittu: tulot ja menot halutaan kohdentaa syntyperusteen mukaan.
Uudistus nostaisi palkansaajien ja työnantajien maksuja molemmilta noin 0,5 prosenttiyksikköä. Tätä palkansaajajärjestöt ovat vastustaneet, vaikka muuten kannattavatkin uudistusta. Palkansaajat saavat kuitenkin lääkettä haavoihinsa: uusi maksu olisi verotuksessa vähennyskelpoinen. Myös ansiotuloverotukseen on luvattu lisäkevennyksiä. Työnantajien sava-maksun nousu korvattaisiin vastaavalla alennuksella kansaneläkemaksun kaikissa maksuluokissa. Eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksu pysyisi ennallaan.
Sairausvakuutusuudistus on määrä saada voimaan vuoden 2006 alusta. Tavoitteena on vahvistaa järjestelmän vakuutusperiaatetta, lisätä läpinäkyvyyttä ja siten hillitä menojen kasvupaineita. Kun sairausvakuutusten rahoitus ja maksut tiedetään, jokainen osapuoli tietää omien kustannustensa muutokset. Työnantajien kannattaa pyrkiä vähentämään sairauspoissaoloja panostamalla kuntoutukseen ja kiinnittämällä huomiota työilmapiiriin. Palkansaajia ja valtiota puolestaan kiinnostavat lääkkeiden ja hoitojen korvaukset.
Tätäkin tärkeämpää on, että uudistus selkeyttää Kelan sekavaa maksujärjestelmää. Kelan etuusmenot kaikkinensa ovat noin kymmenen miljardia euroa vuodessa. Sairausvakuutus- ja kansaneläkerahastojen varoja on käytetty ristiin, eikä etuuksien ja maksujen yhteyttä ole ollut. Jatkossa kerätyt rahat menisivät sen etuuden rahoitukseen, johon ne on kerättykin.