Oulu Matkustajan kuoleminen julkisessa liikennevälineessä on harvinaista, mutta vakavia sairauskohtauksia sattuu esimerkiksi junissa viikoittain. Tällöin testataan henkilökunnan ensiaputaidot ja -välineet.
Konduktöörien peruskoulutukseen kuuluu kahden päivän ensiapukurssi. Sen antamilla valmiuksilla konduktööri pystyy tunnistamaan kohtauksen laadun ja parhaimmillaan elvyttämään.
"Elvytys on vaativin tehtävä. Yleensä kyse on hoivaamisesta, tajuttoman asettamisesta kylkiasentoon, lisävammojen estämisestä", kuvailee Helsingin lähiliikenteen konduktöörien esimies Jorma Neuvonen. Ensiaputaitoa pidetään yllä kolmen vuoden välein annettavalla kertauskoulutuksella.
Linja-autonkuljettajien nykyiseen koulutukseen kuuluu kaksi 16 tunnin ensiapukurssia. Kursseilla opitaan sellaiset perustaidot kuin elvytys, hengityksen varmistaminen, verenvuodon tyrehdyttäminen ja avun organisointi.
Koulutuksesta ovat jääneet paitsi vanhemmat sekä raskaasta liikenteestä linja-auton rattiin siirtyneet kuskit. Heidän ensiaputaitonsa, samoin kuin taitojen ylläpitäminen, on yritys- ja henkilökohtainen asia.
Lentokoneiden henkilökunta on puolestaan koulutettu käyttämään jopa lääkäritason välineitä, kuten sydämen käynnistämiseen tarkoitettua defibrillaattoria.
Finnairin jokaisessa matkustajakoneessa on kolme eritasoista ensiapupakkausta, kertoo ilmailulääkäri Olavi Hämäläinen Finnairilta. Parhaiten varustettu, lääkärin käyttöön tarkoitettu pakkaus sisältää esimerkiksi verenpainemittarin ja ensihoitolääkkeitä. Vaatimattomammat pakkaukset sisältävät sidetarpeita, lastoja ja flunssalääkkeitä.
Pitkillä lennoilla on aina mukana defibrillaattori. Matkustamohenkilökunnan koulutuksella pystyy käyttämään sitä sekä osaa lääkäripakkauksen välineistä. Jos lisäapua tarvitaan, tehdään välilasku.
Busseihin kuuluu pakollisena varusteena ensiapupakkaus, joka sisältää lievien vammojen hoitamiseen sopivaa välineistöä, kuten sidetarpeita.
Junien vakiovarusteisiin kuuluvat kantoalusta ja perustason ensiapuvälineet. Helsingin rautatieasemalla on käytössä yksi defibrillaattori.
Kaukojunissa
apu pitää etsiä
Täsmällistä tietoa linja-autoissa sattuvien sairauskohtausten määrästä ei löydy, mutta Bussialan Kehittämispalvelut Oy:n toimitusjohtaja Saara Remes sekä Esko Alamäki V. Alamäki Oy:stä uskovat niiden olevan harvinaisia.
Bussimatkustajien huomaamattomat kuolemat ovat puolestaan yksittäisiä tapauksia. Viimeisin sattui toissa viikolla Oulusta Kokkolaan matkanneessa linja-autossa, edellinen Helsingissä muutama vuosi sitten.
"Kuljettaja pystyy taustapeilistä seuraamaan matkustajia, mutta vain hetkittäin", Esko Alamäki toteaa.
Jos joku on tuupertunut penkille, ei kuski välttämättä pysty oivaltamaan, mistä on kysymys. Ensimmäisenä hätiin ennättää todennäköisesti kanssamatkustaja.
Junissa sairaalahoitoa vaativia sairauskohtauksia ja loukkaantumisia sattuu viikoittain.
"Yleensä apu saadaan paikalle tosi nopeasti, paljon ihmisiä pelastuu sen takia", Jorma Neuvonen arvioi. Matkustajien joukosta löytyy lähes aina lääkäri tai sairaanhoitaja. Ambulanssin kyytiin potilas pääsee seuraavalla asemalla tai sovitulla kohtauspaikalla.
Hädän hetkellä ei kaukojunissa auta kuin lähteä etsimään konduktööriä tai ravintolavaunua. Konduktöörien kännykkänumeroita ei matkustajille jaella. Lähiliikenteen junissa on hätäpuhelimet, joilla junahenkilökuntaan saa yhteyden.
Hätäjarrun vetäminen on hyödytöntä, sillä konduktööri ei pysty päättelemään, miksi tai mistä vaunusta juna pysäytetään.
Junakuolemia sattuu Neuvosen mukaan muutaman kerran vuosikymmenessä. Hänellä on aiheesta myös omakohtaista kokemusta. "Kerran 1990-luvun alussa, kun herättelin Helsinkiin saapuvaa matkustajaa yläpetiltä, hän olikin kuollut."
Lennoilla vakavia sairauskohtauksia lennoilla esiintyy harvakseltaan, noin kerran kuukaudessa. "Kuolemantapauksia on yhdestä kolmeen vuodessa, ei enempää kuin tilastollisesti pitäisi", Olavi Hämäläinen kertoo.
Lievästi alentunut hapen saanti lennon aikana voi laukaista oireita keuhko- sekä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista kärsivillä. Näitä potevat ihmiset ovat kuitenkin yleensä valveutuneita ja välttävät lentämistä. Lisäksi Finnair pyrkii ehkäisemään vaaratilanteet riskimatkustajille tarkoitetulla lääketieteellisellä kyselylomakkeella.
Pitkien lentomatkojen ja veritulppien paljon puhutusta yhteydestä on Hämäläisen mukaan vain niukkaa näyttöä. "Lentomatkustaminen saattaa lisätä laskimotukoksen riskiä", hän muotoilee.
Jos itsellä on jokin tunnettu riskitekijä, kuten raskaus, suonikohjut tai korkea ikä, kannattaa ennen lentomatkaa huolehtia varotoimenpiteistä.