Vanhusten hyperseksuaalisuus on tuttu ongelma ikääntyneiden parissa työskenteleville ja monille omaishoitajille, mutta asiasta ei ole juuri puhuttu. Moni kokee asian lähes tabuksi tai ainakin häpeälliseksi.
"On haluttu olla hienovaraisia ja kunnioittaa ihmisiä", perustelee psykogeriatri Pirkko Hiltunen Oulun yliopistollisesta sairaalasta.
Hän puhui aiheesta hiljattain vanhuksia hoitavien lääkärien valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa. "Monilla oli tarvetta käsitellä tätä ilmiötä, joka on tuttu ympäri Suomen. Esitys herätti paljon keskustelua", Hiltunen kertoo.
Hyperseksuaalisuus tai pikemminkin seksuaalisen kontrollin puute on tavallinen käytöshäiriö dementoivissa sairauksissa. Hiltusen mukaan tätä ilmenee arviolta 5-15 prosentilla muistisairaista. Tilanne väistyy viikkojen, kuukausien tai harvemmin vuosien kuluessa, kun tauti etenee.
Myös Parkinsonin taudissa voi esiintyä hyperseksuaalisuutta, mutta tila on yleensä korjattavissa lääkityksen säädöillä ja muilla hoidoilla.
Keskustelu vanhusten seksuaalisuudesta koskee yleensä kuivuneita limakalvoja, kyvyttömyyttä, Viagraa tai oikeutta kanssakäymiseen partnerin kanssa hoitolaitoksessa.
"Psykogeriatrisilla osastoilla törmää ihan toiseen puoleen asiassa, jopa raiskauksiin. Kyllä niitäkin on ihan oikeasti. Eivät potilaat pelkkää muistamattomuuttaan mene vieraaseen sänkyyn", Hiltunen sanoo.
Raiskaus on harvinainen ääri-ilmiö, johon Hiltunenkin on törmännyt vain kerran uransa aikana. Hiltusen mukaan hoitolaitosten henkilökunta puuttuu uhkaaviin tilanteisiin, huolehtii muiden potilaiden turvallisuudesta ja asettaa rajat normeista poikkeavalle käytökselle.
Omaishoitajien tilanteesta Hiltunen on eniten huolissaan. Hän tietää tapauksia, joissa omainen on kärsinyt jopa vuosia puolison kontrolloimattomasta seksuaalisesta käytöksestä eikä ole uskaltanut puhua asiasta kenellekään.
"Hoitokotien työntekijöillä on aina työyhteisö tukena, mutta omaishoitaja on yksin. Ei tällaisista asioista kerrota edes lapsille."
Omaishoitajien tilannetta helpottanee jo se, että ilmiön olemassaolosta tiedetään ja puhutaan. "On hyvä muistaa, ettei ilmiö johdu puolisosta tai potilaasta, vaan sairaudesta."
Hyvä ja pysyvä hoitosuhde ammattilaiseen edistää avunsaantia. Kun lääkäri tuntee potilaan ja perheen, hän osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja uskaltaa kysyä. Esimerkiksi lääkityksen säädöillä asioita voidaan usein korjata.
Erään hyperseksuaalisen miehen vaimo oli sijoitettu laitokseen, mutta puoliso vaati häntä jatkuvasti lomalle kotiin. Henkilökunta joutui miettimään, uskaltaako tätä päästää. Puoliso itse ei kyennyt päättämään asiaa.
"Työntekijöiden on suojeltava hoidossa olevaa, mutta se pitää tehdä kauniisti loukkaamatta toista osapuolta." Lapset saattavat ihmetellä, miksei äitiä päästetä kotiin, vaikka isä niin haluaa. "Silloin voidaan vedota yleiseen vointiin tai kotona olevan isän voimien vähyyteen. Hoitoneuvotteluissa yleensä löytyvät hyvät ratkaisut."
Kontrolloimaton seksuaalisuus voi joskus olla ensimmäisiä oireita dementoivasta taudista. Jopa vielä työelämässä mukana oleva alkaa puhua impulsiivisesti sopimattomia, ja lähipiiri hämmästyy.
"Jotkut epäilevät, että ihmisen todellinen luonto tulee nyt esiin, mutta ei se niin ole. Sairaus vie tervettä aivokudosta, ja persoona muuttuu."
Ihmisen olisi hyvä tiedostaa, että kyseessä on sairaus ja hänen kannattaa lähteä tutkimuksiin. "Jos kyseessä on Alzheimerin tauti, lääkityksen aloittaminen helpottaa tilannetta."
Eräs hyperseksuaalisuudesta kärsivä mies alkoi nähdä seksiä kaikkialla. Kerran hän ei saapunut uudelle hoitojaksolle laitokseen. Tytär soitti, ettei isä tule hoitoon.
"Kysyin syytä tähän ja tytär sanoi, että isä kertoi meidän hoitajiemme huoraavan miespotilaiden kanssa. Tällaiset kuvitelmat ovat tyypillisiä näille potilaille."
Toisinaan hyperseksuaalisia potilaita joudutaan siirtämään eri osastoille muiden potilaiden turvallisuuden vuoksi. Lisäksi omahoitajaksi on voitu vaihtaa toisen sukupuolen edustaja.