Terveydenhuollossa seulonta on sairauden etsimistä oireettomasta väestöstä. Tavoitteena on päästä hoitamaan tautia varhain ja parantaa merkittävästi potilaan ennustetta.
Teollisuusmaissa on vuosia seulottu vastasyntyneiden harvinaisia synnynnäisiä aineenvaihduntasairauksia, jotka hoitamattomina johtaisivat vaikeaan vammautumiseen tai kuolemaan. Vuonna 2015 Suomi viimein liittyy joukkoon, ainakin sosiaali- ja terveysministeriön viimekeväisen suosituksen mukaan.
Seulottaviksi tulee viisi sairautta, joiden syinä on entsyymipuutos elimistön aineenvaihduntareiteillä ja jotka johtavat epätavallisten kemiallisten yhdisteiden kertymiseen. Tällaisten yhdisteiden toteamiseksi vauvasta otetaan veritäplänäyte 2–5 vuorokauden iässä.
Sairauden hoito perustuu yleensä biokemiallisen vian mukaan räätälöityyn erikoisruokavalioon, josta on jätetty pois ne aineet, joita lapsen elimistö ei pysty käsittelemään, mutta joka kuitenkin turvaa kasvun ja kehityksen. Usein vanhempien pitää erityisesti varoa sellaisia tilanteita, joissa lapsen verensokeri laskisi.
Toteutettava seulonta pelastaa vuosittain vaikealta vammautumiselta 1–5 ja kuolemalta 1–3 lasta. Arviot ovat epätarkkoja, koska tiedot näiden sairauksien tiheydestä ovat epävarmoja. Seulontaa pitempään tehneissä maissa lukuja on yleensä jouduttu korjaamaan ylöspäin.
Uusi paketti ei ole ensimmäinen eikä ainoa vastasyntyneiden seulontatutkimus. Kilpirauhasen vajaatoimintaa on seulottu 1980-luvun alusta, minkä ansiosta rauhasen synnynnäisen vajaatoiminnan aiheuttamaa kehitysvammaisuutta ei meillä enää esiinny. Tämä tutkimus tehdään napaverestä.
Useimmille meistä ovat tuttuja toisenlaiset seulonnat. Kuntien velvollisuutena on tarjota asukkailleen rintasyövän, kohdunkaulansyövän sekä sikiön rakenne- ja kromosomipoikkeavuuksien seulontatutkimuksia. Muun terveysseulonnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista. Kansalaiselle seulontaan osallistuminen on sitä aina.
Kohdunkaulansyöpää seulotaan irtosolukokeella, jossa etsitään syöpäkudoksen esiasteesta irronneita soluja. Mikäli muutos löytyy, sairas kudos poistetaan. Seulonnan myötä varsinaisten syöpätapausten määrä on Suomessa pudonnut viidesosaan siitä, mitä se oli 1960-luvulla. Kehitys on ollut samanlaista kaikissa teollisuusmaissa, mutta edelleen tautiin kuolee maailmassa neljännesmiljoona naista, pääosin kehitysmaissa.
Rintasyövän seulonnassa käytetään pienienergiaiseen röntgensäteilyyn perustuvaa mammografiaa. Seulonta käynnistyi 1990-luvulla, ja sen myötä rintasyöpäkuolleisuus on Suomessa vähentynyt neljänneksen verran. Tautiin kuolee maailmassa vuosittain yli puoli miljoonaa naista, joista yli puolet kehitysmaissa.
Suolistosyövän seulonta on kunnan omassa harkinnassa, vaikka syöpäjärjestöt esittivät jo vuosia sitten senkin määrittelyä pakolliseksi. Toisin kuin useat muut Pohjois-Suomen kunnat Oulun kaupunki ei tätä tutkimusta asukkailleen tarjoa. Seulonta perustuu veren osoittamiseen ulostenäytteestä. Ilman seulontaa tämä sekä naisten että miesten toiseksi yleisin syöpäsairaus löytyy yleensä vasta laajalle levinneenä.
Mitä tahansa tautia ei kannata lähteä seulomaan. WHO:n kriteerien mukaan seulottavan sairauden on oltava tärkeä terveysongelma, sille on oltava tehokas hoito ja diagnosoinnin ja hoidon on oltava käytännössä mahdollisia. Lisäksi sairauden kehityskulku pitää tuntea, hoidettavista pitää vallita yksimielisyys, sairaustapauksien löytämisestä koituvien kustannusten pitää olla hyväksyttäviä suhteessa terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin ja seulonnan pitää olla jatkuvaa eikä kertaluontoinen projekti.
Eturauhassyövän seulontaa verestä mitattavalla PSA-testillä on tutkittu laajasti myös suomalaisvoimin. Valikoimattoman miesväestön seulonta ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta perustellulta, koska taudin kehityskulkua ei välttämättä tunneta riittävästi eikä varhainen puuttuminen automaattisesti parantaisi hoitotulosta.
Tämä syöpä kasvaa yleensä varsin hitaasti: solumassa kahdentuu kolmessa vuodessa, kun esimerkiksi rintasyöpäkudos tuplaantuu puolessa vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että 65-vuotiaalta oireettomalta mieheltä löytyvä pieni kasvain ei välttämättä aiheuttaisi ongelmia vuosikymmeniin.
Hoidosta sen sijaan voi olla enemmän haittaa. Yhden hoidosta merkittävästi hyötyvän miehen löytämiseksi 37 miestä saisi syöpähoidon tarpeettomasti. Sen harmillisia sivuvaikutuksia ovat pidätyshäiriöt ja impotenssi. Jos taas miehellä on eturauhassyöpään sopivia oireita tai lähisukulaisilla runsaasti tätä sairautta, PSA-testi ei ole hänelle seulontaa, vaan lääketieteellisesti perusteltu, mahdollisesti diagnostinen tutkimus.
Seulonta on muutenkin eri asia kuin diagnosointi. Mikäli seulontatutkimus antaa poikkeavan tuloksen, henkilö ohjataan jatkotutkimuksiin ja, jos sairaus todella löytyy, asianmukaiseen hoitoon. Ennen kuin seulontaohjelma aloitetaan, pitää diagnostiikan ja hoidon toimintaketju olla varmistettuna niille, jotka saavat seulonnasta positiivisen tuloksen.
Ohjelmasta aiheutuu kustannuksia ja lisäksi tarpeetonta huolta niille, jotka jäävät kiinni seulassa olematta sairaita. Tyypillisesti useimmat seulontatutkimuksen tuottamat hälytykset ovat niin sanottuja vääriä positiivisia, ja vasta jatkoselvittely kertoo sitten, onko todella kyse sairaudesta tai sen esiasteesta.
Kirjoittaja on NordLab-liikelaitoksen johtava lääkäri.
Kolumni