"Tunnen jokaisen elukan nimeltä. Olen kasvattanut ne lehmäksi pienestä vasikasta. Ne ovat kuin työkavereita", maanviljelijä Markku Kiljala Reisjärven Kiljanrannalta sanoo pohdiskellessaan sairaseläinkuljetuksen loppumista.
Markku Kiljala myöntää, ettei hänestä ole elukan tappajaksi. Jos eläin sairastuu ja täytyy lopettaa, apuun on pyydettävä joku homman taitava metsästystä harrastava naapuri.
Teurastamot lopettivat sairaiden tuotantoeläinten kuljetukset koko maassa helmikuun alussa. Sairaat lehmät, sonnit, lampaat, siat ja kanat on tästä lähtien tapettava tilalla. Raatokuljetus noutaa ne kolmen päivän sisällä ja vie poltettavaksi eläinten ongelmajätelaitokselle Honkajoelle.
Vuodesta 1995 lähtien kotitilaansa isännöinyt Markku Kiljala tietää, ettei moni nuoremman polven viljelijä osaa enää lopettaa eläintä. Aikaisemmat sukupolvet hommat kyllä hallitsivat. Teurastamoiden sairaseläinkuljetus on hoitanut eläimen tapon tähän saakka, ja hyvin onkin tehnyt tehtävänsä.
Muutos yllätti
"Euroopan Unionissa on jo vuosia ihmetelty suomalaisten puheita sairaseläinkuljetuksista. Ovat kyselleet, pannaako teillä sairaita elämiä ihmisen ravintoketjuun", kertoo elinlääkintäneuvos Pirkko Skutnabb maa- ja metsätalousministeriöstä.
Näinhän asia ei ole ollut. Sairaskuljetuksen kautta teurastamolle viety eläin joutui erityistarkastukseen.
Syy kuljetuksen loppumiseen on yksinkertainen: se ei ole kannattavaa liiketoimintaa. Markku Kiljala kertoo isäntienkin joutuneen joskus maksumiehen asemaan.
Pirkko Skutnabb pitää epätodennäköisenä, että nykymenollakaan ruuaksi kelpaavaa lihaa menee haaskuun kovinkaan paljon. Hän otaksuu ihmisravinnoksi soveltuvan lihan löytävän tiensä viljelijäperheen pakastimiin.
Sairaseläinkuljetuksen loppuminen tuli melkoisena yllätyksenä karjankasvattajille.
Markku Kiljala muistaa puhuneensa viime keväänä tuottajajärjestön kokouksessa kuulleensa huhuja, että sairaseläinkuljetus saattaa loppua jonkun vuoden päästä. Syksyllä tuli tieto, että se loppuukin jo helmikuun alussa.
"Puolen vuoden siirtymäaika on ollut liian lyhyt", Kiljala sanoo. Muutos näkyy markkinoilla. Eläinten lopettamiseen soveltuvat pulttipistoolit ovat tehneet kauppansa. Alan lehtiin on tullut ilmoituksia tuottajille järjestettävistä teurastuskursseista.
Teurastamot apuun
Markku Kiljalan tilalla on 15 lehmää. Myös sonnit kasvatetaan itse. Kaikkiaan navetassa on 57 nautaa. Tarve lopettaa sairas eläin osuus kohdalle harvoin. Isäntä arvioi, että keskimäärin tiloilla ollaan tällaisen tilanteen edessä kerran vuodessa.
Teurastamoiden pitäisi Markku Kiljalan mielestä tarjota nyt apuaan niille tiloille, jotka eivät ole keksineet keinoa eläimen lopettamiseen.
Hän uskoo, ettei Reisjärvellä tule olemaan suurempia ongelmia; aina on niitä, jotka metsästyksen kautta ovat pitäneet tätäkin taitoa yllä.
"Ei riitä, että ostaa pulttipistoolin, ellei sitä osaa käyttää. Sen lisäksi on hallittava veren lasku eläimestä. Ja ymmärrettävä, ettei navetassa voi lopettaa eläintä kovin äänekkäällä aseella. Jos eläin täytyy lopettaa navetassa, on myös mietittävä tarkkaan, miten ruhon saa pois sieltä. Vanhoissa navetoissa se ei ole aina yksinkertaista."
Näillä leveysasteilla raatoja ei ole lupa haudata maahan. Markku Kiljala otaksuu raadon säilytyksestä muodostuvan ongelma kesällä.
"Jokainen voi kuvitella, mitä lehmän raadolle tapahtuu 30 asteen helteellä."