Oulun lähikylässä, soratien päässä, vanha pariskunta joutui hiljattain muutaman päivän välein turvautumaan sairasauton kyytiin. He kertasivat myöhemmin yhdessä kokemuksiaan. Kummallakin oli kirkkaana yksi muisto: ”Luulin, että kuolen siinä ambulanssin tärinässä.”
Tässä maakunnassa sorateitä riittää. Eikä parannusta ole luvassa. Pohjois-Pohjanmaan teiden hoitoon suunnatut rahat ovat asukasta kohden mitättömiä etelän maakuntiin verrattuna. Näin ovat päättäjämme ratkaisseet.
Silti sairaskyytejä olisi mahdollista melkoisessa määrin tasoittaa, totesi ystäväpiiriini kuuluva autoinsinööri. Paripyörä tai teliratkaisu auttaisi merkittävästi. Eikä se olisi hänen mukaansa mahdottoman kallista. Tien kuopat ovat harvoin niin leveitä, että kaksi rinnakkaista tai peräkkäistä pyörää humpsahtaisi niihin yhtä aikaa.
Takavuosina ambulanssit useimmiten varustettiinkin paripyörin. On käynyt niin, että varustusta sisällä on monipuolistettu ja parannettu, mutta alustaa yksinkertaistettu. Niinpä myös sairasautojen hieno seinille kiinnitetty laitteisto on kuoppaisella tiellä valtavassa tärinässä. Ei se siinä ainakaan parane, eivätkä varmasti parane potilaatkaan.
Olisi hienoa, jos joku alaa tunteva kertoisi, miksi tähän on tultu.
Timo Paakki
Kempele