Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa Irakissa työskentelee jo satoja psykiatreja ja psykologeja, joiden ainoa tehtävä on pitää kotiin lähetettävien sotilaiden lukumäärä mahdollisimman pienenä. Sodan kritiikin kasvaessa Yhdysvalloissa ihmetellään, kenen etiikkaa nämä terveydenhuollon ammattilaiset noudattavat.
Toisiaan tukevat raportit Irakista kertovat, kuinka Pentagon on Irakin sodan pitkittyessä ja raaistuessa nostanut rimaa mielenterveysongelmaisten sotilaiden kotiin lähettämisessä yhä korkeammalle.
Kun sodan ensimmäisten 11 kuukauden aikana kotiin lähti mielenterveyssyistä keskimäärin 60 sotilasta kuukaudessa, tänä vuonna määrä on pudonnut 37:ään kuukaudessa, vaikka Irakissa palvelevien sotilaiden kokonaismäärä on kasvanut.
Armeijan edustajat ovat perustelleet mielenterveyspotilaiden pitämistä rivissä myös sillä, että aikaistettu kotiuttaminen leimaisi heidät kotona. Mielenterveyden ongelmat koetaan Yhdysvalloissa yleisesti edelleen häpeällisinä ja niiden johdosta kotiin lähetetyt saavat helposti rintamakarkurin leiman lopuksi ikäänsä.
Puuttuvat raajat
hyväksyttävä syy
"Ikävä kyllä ihmisten on edelleenkin helpompi nähdä puuttuvat raajat hyväksyttävämmäksi palveluksen keskeyttämisen syyksi kuin romahtanut mielenterveys", summaa newyorkilainen siviilipsykologi Martha Evans.
Hän hoitaa parhaillaan yksityisesti useaa entistä sotilasta. Varhaisimmat tapaukset jo ensimmäisen Persianlahden sodan jäljiltä ja uusimmat meneillään olevasta Irakin sodasta.
Evansin mukaan Pentagonin palkkaamat mielenterveysammattilaiset uhraavat tietoisesti tuhansien sotilaiden tulevaisuuden pitämällä Pentagonin vaatimuksesta mielenterveyspotilaita palveluksessa.
"Jokainen alan ammattilainen tietää, missä vaiheessa nämä potilaat pitäisi kotiuttaa, jotta heillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet paluusta normaaliin elämään. Monet heistä kärsivät jatkuvasta unettomuudesta tai painajaisista, joissa koetut hirveydet eletään yhä uudestaan", Evans kertoo.
Vain pahimmat
tapaukset kotiin
Mielenterveysammattilaisten mukaan nykykäytäntö tarkoittaa sitä, että enää vain pahimmat sotapsykoositapaukset lähetetään kotiin, kun muut taistelustressistä, traumoista ja muista mielenterveysongelmista kärsivät sotilaat pannaan parin päivän pakkolepoon kenttäsairaalassa, ennen kuin heidät palautetaan ahdistusta hillitsevillä psyykenlääkkeillä varustettuna takaisin riviin.
"Kotiuttamisen käytännön raja kulkee siinä, pidetäänkö sotilasta välittömänä vaarana itselleen tai asetovereilleen", kertoo yksi armeijan koulutustehtävissä kotona Yhdysvalloissa työskentelevä psykiatri, joka ei halua nimeään julkisuuteen.