Haukiputaalainen sairaanhoitaja Terttu Isohookana on rohkea.
Hän uskaltaa muutosten ja säästöpaineiden Oulussa tuoda esiin näkemyksensä, kuinka meitä vaivaa ikäihmisiin nähden arvostuksen puute.
”Se ilmenee hoidon tasossa. Haluan tuoda esiin henkilökohtaisen huoleni näin säästöjen aikaan. Kyse on jaksamisesta.”
”Ei minua pelota sanoa, mitä ajattelen. Tiedän esimiesteni olevan puun ja kuoren välissä. Viestini on päättäjille. Heidän tulisi miettiä, mikä on inhimillistä.”
Isohookana työskentelee Haukiputaan terveyskeskuksen yhteydessä toimivassa osastohoidossa, jossa kaksi tiimiä hoitaa noin 60 potilasta.
Toinen tiimeistä on pitkäaikaisosasto. Toinen palvelee myös muutaman sairaansijan verran oululaisia akuuttihoidossa, mutta tästä ollaan luopumassa vuoden vaihtuessa.
”Meillä saattaa iltavuorossa olla vain neljä työntekijää, joiden vastuulla on 31 potilasta. Työvuoron aikana on ehdittävä jakaa päivällinen ja iltapala. Yli 20 vanhusta tarvitsee apua syömiseen, joten eipä siinä työvuoron aikana ehdi kuin juuri ja juuri antamaan tarpeellisen perushoidon.”
Isohookana kertoo, että käytettävät hoitoresurssit ovat vähentyneet koko ajan.
Sijaisia ei saa ottaa. Henkilöstö joutuu venymään pakkotilanteessa jatkuvasti.
”Koko loppukesä on painettu työpaikan ehdoilla. Kotiin tulee soittoja, pääsetkö töihin, kun työkaveri on sairastunut. Kyllä sitä on aina lähtenyt, vaikka tietenkin voisi kieltäytyäkin.”
”Hoito on muuttunut liukuhihnatyöksi. Potilaiden kanssa ei ehdi seurustella kuntoutuksesta puhumattakaan”, hän sanoo.