Ihmisiä ihmeen takana, lukee Tehyn lakkovahtien rinnassa Ahvenanmaan sairaalan oven edessä. Ihmettä he ovat odottaneet jo neljättä kuukautta.
400 terveydenhuoltoalan työntekijää lakkoilee paremman palkan ja parempien työehtojen puolesta. Viimeksi keskiviikkona, lakkolaiset hylkäsivät sovintoesityksen. Aiemmin hylkäyspäätöksen teki työnantajapuoli, Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Kun Ylen suomenkieliset tv-uutiset keskiviikkoiltana kertoivat lakon jatkuvan edelleen, kuvituksena näimme kuvaa, joka oli kuvattu 30. kesäkuuta. Hehkeän kesäinen Maarianhamina oli silloin täynnä turisteja mutta myös lakkokulkueessa marssivia tehyläisiä. Kuvituksen päivämäärästä syntyi hämmennys: eikö saarella ole käyty sen koommin, vaikka satoja hoitajia on ollut poissa töistä sairaalasta jo kuukausikaupalla. Eivätkö lakko ja sen vaikutukset kiinnosta sen vertaa.
Suomenkielisen lehdistön ja television seuraajille ei ole juuri kerrottu, miten Ahvenanmaan ainoassa sairaalassa Maarianhaminassa pärjätään. Emme tiedä, miten potilaat jaksavat tai miten työssä oleva muu henkilökunta saa asiat rullaamaan. Tiedämme vain, että lakko jatkuu jatkumistaan. Helposti kuitenkin olettaisi, että jos joku yksittäinen laitos tai tehdas jossain päin Suomea - täällä mannerpuolella - onnistuisi olemaan lakon kohteena yli 14 viikkoa, vaikutukset alkaisivat kiinnostaa tiedotusvälineitä ja myös muuta kansaa.
Hoitajien lakon ikuinen kompastuskivi on suojatyö. 400 tehyläistä on Ahvenanmaalla poissa töistä vain periaatteessa. Käytännössä moni tekee suojatyötä. Kuitenkin tilanne on saarella jo edennyt siihen pisteeseen, että Ahvenanmaan ainoassa sairaalassa hoidetaan vain kiireellisimmät tapaukset. Kokonaisia poliklinikoita on suljettu, leikkauksia siirretty ja luonnollisesti tutkimus- ja hoitojonot ovat paisuneet. Laboratorionäytteitäkin oli elokuun puolenvälien tienoilla tutkimatta kolmisentuhatta. Helsinkiin, Turkuun ja Upsalaan on kuljetettu hoidettavaksi pitkäaikaispotilaita.
Kun saarimaakunta on kesällä mannersuomalaistenkin suosima matkailukohde, 2. kesäkuuta alkaneen lakon luulisi vaikuttaneen monen ihmisen elämään niin paljon, että se kiinnostaisi Manner-Suomen suomenkielisiäkin.
Työnantaja sai lakkoaikaa etenemään pitkälle tarjoamalla anteliaasti kymmenen euron korotusta kuukausipalkkoihin. Siinä vaiheessa Tehyn väki toivoi kutakuinkin 150 euron korotusta palkkoihin, vaadetta oli pudotettu 200 eurosta. Nyt sovintoesitys tarjosi 86 euroa lisää, mutta tehyläiset toivovat kaikkiaan noin 110 euroa lisää. Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että kaksi vuotta sitten ovelasti jaksottamalla ja vuorottelemalla viisikuukautisen lakkonsa järjestäneet lääkärit tienasivat paremmin kuin hoitajat tohtivat edes vaatia: on laskettu, että lääkäreiden palkat nousivat keskimäärin kuukaudessa noin 2 800 markkaa, noin 470 euroa.
Tietysti veronmaksajien edustajan pitää olla neuvotteluissa tiukkana, mutta kun lakkoa oli jatkunut kaksi kuukautta ja tarjous oli yhä kymmenen euroa, se ei ole muuta kuin aliarvostusta, väheksyntää, silkkaa pelleilyä.
Tilannetta ei yhtään kohenna se, että ahvenanmaalaisten hoitajien palkka on mannersuomalaisia parempi erillisen Ahvenanmaa-lisän ansiosta. Hoitajat ovat joka tapauksessa palkkakuopassa. Varsinkin ruotsinkielisiä houkuttavissa naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa palkkataso on korkeampi.
Mutta mitä muuta hoitoalan henkilöstö on Suomessa saanut osakseen lakkotilanteissa, palkkavaateissaan ja -nauhoissaan kuin arvostuksen puutetta?